perjantai 6. toukokuuta 2016

Synttäripoju ja sen synttäriluu!

HEIPPA!

En tiedä tiesittekö, mutta nyt sitten ainakin tiedätte että mulla on tänään syntymispäivä. Olen nyt viis vee, ja olen (olevinani) aikas iso poika. Sain tällasen pienen luun, ja nyt minä katson noita ihmisiäni himpun verran vainoharhaisesti joka kerta kun ne uskaltautuu liian lähelle aarrettani. Murraankin vähän... Mutta nyt kannat kattoon, hiphei!


lauantai 5. syyskuuta 2015

Sataa sataa ropisee, pilipilipom!

Ihmiseni sai taas hyvän idean. Kolme vuotta se on joka kevät ja syksy pohtinut pitäisikö minulle hommata sadetakki, mutta aina se on äärimmäisen viisaasti tullut siihen lopputulokseen että eihän meitä ole sokerista tehty. Olen siis saanut säilyttää arvokkuuteni.

Niin siis se hyvä idea, vai? Se oli semmoista sarkasmia. Oikeasti olisi saanut jättää ajattelematta. Nyt minulla sitten meinaan ON sadetakki. Ja se arvokkuuteni? Mennyttä.



torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappu! Poks!

Heippa!

Ihmiseni äiti antoi vaivihkaista palautetta, että minun kuulumisiani pitäisi taas muistaa ja ehtiä tänne kirjailemaan. Olen kyllä ihan samaa mieltä! Minähän petän ja menetän muuten pian kaikki fanini!

Palaan siis kentille näin vappuvillitysten merkeissä. Jee. Minusta kuvattiin tällainen hieno video, missä esittelen kohtaamistani vappupallon kanssa. Kuten epäilemättä sen katsottuanne huomaatte, olen palannut entistäkin rohkeampana!

video

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

"Cool dog" on nyt "Hot dog"!

Älkäähän toverit nyt ymmärtäkö minua olleskaan väärin. Selvitetään tämä asia nyt heti alkuunsa: Minä tykkään talvesta kaikista eniten! Mutta kun tämä talvi tänä vuonna tuli vähän tälleen yllättäen puskista ja puun takaa, niin minä olen osoittanut vähän elkeitä siihen suuntaan että minua välillä hieman viluttaa. Ihmiseni luonnollisesti tarttui tuumasta toimeen, ja tässä tulos.



En nyt oikein vielä tiedä mitä mieltä minä tästä olisin. Ehkä tätä pitää vähän vielä säätää. Viime kesänä kun minulle ostettiin se viilennysloimi, niin 50 cm loimi oli pari senttiä liian lyhyt ja 55 cm loimi taas pari senttiä liian pitkä. Nyt kun ihmiseni osti tämän koossa 50 cm niin tämä onkin ehkä sen pari senttiä liian pitkä. Ihmiseni pohti kyllä pitkään ja hartaasti että vaihdetaanko me tämä 45 cm kokoon, mutta se taas olisi sitten ollut sen pikkupätkän liian lyhyt. Ihmiseni tiedusteli minulta kutistunko ja paisunko minä vuodenajan lämmönvaihteluitten mukaan, mutta en mitä tiedä. Minä olen koira enkä termodynamiikan professori.

Mutta tällä mennään. Ihmiseni tarkkailee pitääkö masunalusesta muutamalla ompeleella taittaa resori kaksinkerroin etten minä vahingossa pissi sen päälle, mutta toistaiseksi kaikki hyvin. Epäilemättä raporttia pukkaa mikäli tilanne osoittaa muuttumisen merkkejä.

Lopuksi vielä loppukevennys. Ihmiselläni oli ihan superhauskaa viime viikonloppuna, kun hän muisti pitkästä aikaa että netissä on sellainen kiva sivusto kuin yearbookyourself.com missä pystyy omista kuvistaan tekemään amerikkalaistyylisiä luokkakuvia/vuosikirjakuvia eri vuosikymmeniltä. Ja koska minun ihmiseni ei aina pelaa yhtä täydellä pakalla kuin kaikki muut, hän sai päähänsä testata kuvakoneen minun kuvillani. Seuraavaksi se istuikin tässä koneella puoli tuntia ja nauroi melkein pissat housussa. Minusta tuntuu että häntä ehkä vähän väsytti. Vai onko nämä muka teistä hauskoja?


















perjantai 27. joulukuuta 2013

Uuvee!

Moikka kaverit!

Mulla on vaikka mitä joulukuulumisia ja kaikkee kivaa, mitä en oo piiiiiitkään aikaan muistanu teille kuiskia. Kirjoitan niistä tositosiTOSI pian, kunhan tämä possunkorvaähky vähän laskee. On meinaan ollut aika herkku joulu meikäläisellä. Jos ihan totta puhutaan, pistin ihmiseni kirjoittamaan tätäkin viestiä kun itse makaan napa kohti kattoa rapsutettavana enkä jaksa korvaani lotkauttaa.

Kuitenkin, tälleen uuden vuoden lähestyessä taas tämä perinteinen:

(https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/1533800_609082959146247_249372763_n.jpg)

Palataan pian! Hau!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Shopping. Maxi shopping.



Sit mä sain lampaanluita.. sit mä sain possun kylkitikkuja.. sit mä sain kalkkunankauloja.. sit mä sain kalkkunansiipiä.. ja sit mä sain hepanlihaa.. Sit mä kattelin vierestä ko ihmiseni pilkko ne annoksiin, pakkas pakkaseen ja minä sain vaan nuolla kämäsen leikkuulaudan. No oli siinä ihan mukavasti hepanlihaa, mut silti. Buu.

Huomena pitäs kuulemma vielä käydä hakemassa Mustista ja Mirristä lihoja, vaikka ihmiseni miettiikin mihin ihmeeseen ne mahtuu kun nyt jo tuli pakkanen aika pinkeeks. Nää tän päivän ostokset ko oli vähä tällasta erikoisherkkua, kun passinnoutoreissulla oli kuulemma Murren Murkina vieressä. Saanpa vähän vaihtelua lihaisiin luihin kun tässä on meinaas aika pitkään natusteltu pelkkiä broitsun siipiä. Hyviähän nekin toki on..

Ensi viikonloppuna minä lähdenkin retkelle ilman ihmistäni. Tai no ihmiseni mielestä hän lähtee retkelle ilman minua. Miten sen nyt ottaa. Firman pikkujoulureissu suuntaa Tallinnaan ensi lauantaina, ja minä pääsen kuulemma jo perjantaina entisen kämppiskoirani Utun luokse kylään. Takaisin minut tuodaan vissiin vasta sunnuntaina, aikamoista. Ihmiseni kuuli tänään että Utulla alkoi juoksut, ja sehän tarkoittaa sitä että minä esitän taas parhaat Casanovan elkeeni, Utu kun on niin beibe. Onneksi Utu on sen verran paljon isompi kuin minä, etten edes ylety tekemään mitään tuhmuuksia vaikka kovasti yritän. Saatan olla aika väsy viikonlopun vonkaamisen jälkeen. Ihmiseni mielestä se on ihan hyvä asia.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sorkkaihme!

Hih. Ihmiseni erehtyi mainitsemaan töissä, kuultuaan että työkaverinsa mies metsästää, että jos sieltä metsästyspuuhista irtoaa sorkka niin sellainen olisi oikein tervetullut. Minulle siis verijäljen päähän loppupalkaksi, katsokaas. Eilen me saatiin illalla tekstiviesti että sellainen on nyt tulossa, ja maanantaiaamun ratoksi ihmistäni odotti työpöydän vieressä kylmälaukku (joka melkein jopa meni kiinni). Siellä oli kaksi sorkkaa! Hip hei hurraa!

Ihmiseni kyllä lupasi toisen niistä Sennin ihmiselle, että Sennikin pääsee nuuskuttamaan ihan aitoa ja oikeaa myös. Me ollaan reiluja silleesti.

Ihmiseni antoi minun nuuskia kylmälaukun kotiin tultuaan ja voi että minä nuuskutinkin. Häntänikin vispasi niin että melkein lähti irti! Sitten laukku pistettiin vielä viileään parvekkeelle siksi aikaa kun me lähdettiin lenkille ja hakemaan minulle taas puoli tonnia ruokaa pakkaseen. Tai no melkein ainakin.



Sitten kun minun ruokani olivat sen verran sulaneet että ihmiseni sai ne palasteltua, avattiin lopulta mystinen laukku. Se oli vähän kuin jouluna joululahjat, kääritty moneen pakettiin. Lopulta kolmannesta muovikassista löytyi aarre. Tai siis kaksi. Voi pojat että minä pyörin niitten ympärillä kuin hassu. Ja nuuskutin taas menemään kuin viimeistä päivää!

Sitten ne pakattiin kahteen eri pakettiin (että Senni saa sen toisen) ja laitettiin pakkaseen. Jostain kumman syystä minulle kauppareissulla ostettu ajanvieteluu ei kiinnostanut sorkkaihmeitten jälkeen enää niin kovin intensiivisellä innolla. Vähän kuitenkin nakersin noin niin kuin muodon vuoksi.

Nyt vaan odottelen että koska sitä jälkeä pääsisi taas ajamaan...