Sataa sataa ropisee, pilipilipom!

Ihmiseni sai taas hyvän idean. Kolme vuotta se on joka kevät ja syksy pohtinut pitäisikö minulle hommata sadetakki, mutta aina se on äärimmäisen viisaasti tullut siihen lopputulokseen että eihän meitä ole sokerista tehty. Olen siis saanut säilyttää arvokkuuteni.

Niin siis se hyvä idea, vai? Se oli semmoista sarkasmia. Oikeasti olisi saanut jättää ajattelematta. Nyt minulla sitten meinaan ON sadetakki. Ja se arvokkuuteni? Mennyttä.