Nyt kaikki karvaiset kaverini, voitaisko kaikki yrittää muistaa muutama juttu että kaikilla olisi paras mahdollinen joulu ja eväät vudelle 2013.
Ensteekskin. Minä jos kuka tiedän miten hillittömän houkuttelevilta ja herkullisilta ne meidän omien ihmistemme joulupöytään asettelemat juhlasapuskat tuoksuukaan näihin meidän superloistaviin tehoneniimme. Mutta jos koitettais hillitä itsemme, koska ne sellaiset suklaat ja suolaiset ruuat voi huonolla säkällä ihan oikiasti vaarantaa meidän terveytemme. Minun ihmiseni ainakin vähän vihjaili siihen malliin että hänen äitinsä on hankkinut minulle ihan omat jouluherkut. Minä pidän tassuja ristissä possunkorvien toivossa!
Toisekseen. Ihmiseni haluaa vielä saarnata ilotulitteista, mutta koska minä olen kova jätkä enkä hätkähtänyt niitä viime vuonnakaan, annan puheenvuoron ihmiselleni.
"Kiitos Kaapo, pääset ihan kohta sanomaat loppulauseet."
"Joo ei mitään, minä puuhaan sen aikaa tuon pallon kanssa!"
No niin. Löysin ilotuliteaiheesta juttua Etsijäkoiraliiton keskustelufoorumilta, joka tässä hieman muokkailtuna:
Yleisesti
- Neuvontapuhelimeen tulee uutena vuotena eniten puheluita koirista, jotka "ei koskaan ennen ole pelänneet raketteja"... Eli ottakaa tosissaan varoitukset siitä, että paukkuvarmoja koiria ei olekaan. Ei se vaadi kuin jonkun pikkusen sähikäisen jalkojen juureen tai pamahduksen lähellä, niin koira voi vetää itsensä irti kaulapannasta ja katoaa taivaan tuuliin.
- Älkää siis pitäkö koiria vapaana uuden vuoden ympärillä, älkää ottako mukaan katsomaan raketteja edes hihnassa ja olkaa muutenkin varovaisia.
- Paasatkaa tutuillennekin uuden vuoden vaaroista. Liitolta lähtee taas perinteinen uuden vuoden tiedote, joten toivottavasti saamme valistuksella edes joitakin karkureissuja estettyä.
- Muistattehan kaikki, että [treenailussa] uuden vuoden aikaan sisältyy aina riski, että jossain paukkuu. Vaikka [treenit] olisi syrjäisimmässä peräkorvessa, niin ikinä ei voi tietää. Paukuthan tulee myyntiin välipäivinä ja innokkaimmat paukuttajat jatkaa vielä vuoden vaihteen jälkeen. Onneksi viime vuosina paukuttelut on vähentynyt ennen ja jälkeen uuden vuoden aaton, mutta silti voi paukkua. (Alueittain, ja myös vuodenvaihteen ajan ulkopuolella myös metsästäjät ovat liikkeellä. Hirvi- ja jänispaukkuja kuuluu, vaikka ilotulitteista ei ole kyse.)
- Paukkuvarmaa koiraa ei olekaan eli kuka tahansa voi säikähtää. (Treenaavalla koiralla jäljestys saattaa loppua siihen sillä samalla sekunnilla ja koira saattaa vetää täysillä autolle. Jos näin käy - tai koira lievemminkin ilmaisee, ettei tahdo jatkaa - ei saa pakottaa etsimään, vaan jäljestys lopetetaan kesken. Joku herkempi saattaa niin kovasti yhdistää säikähdyksen/paniikin jäljestykseen, ettei ihan heti myöhemminkään tahdo jäljelle. Miettikää siis todella tarkkaan uskallatteko treenata oman koiranne kanssa uuden vuoden ympärillä. Siinä voi tulla rutkasti takapakkia, jos huono tuuri käy.)
Ja lopuksi varoittava tarina että se paska säkä voi sattua kohdalle kenelle tahansa:
"Vuodenvaihteessa 2009/2010 piti lahtelaisen ystäväni saapua luokseni saaristoon paukuttelua pakoon. Hänellä on kaksi kultsua, toinen niistä, Pinja, on arka ja erityisen paukkuarka.
Uudenvuodenaaton vastaisena yönä ei Lahdessa olisi vielä saanut paukutella. Ystävän piti lähteä saaristoon aattoaamuna, mutta hän käytti yöllä koiria ulkona. Joku vähäjärkinen laukaisi raketin, Pinja lähti kuin raketti ja nykäisi taluttimella ystäväni nurin. Häneltä katkesi jalka, Pinja taas laukkasi pakoon kotiovelle. Ystävälliset ambulanssimiehet huolehtivat koirat kotiin ja niille vettä kuppiin, sekä veivät ystäväni päivystykseen. Puhelimeni soi aamulla ja lähdin hakemaan kultsut hoitooni. Ne olivatkin minulla sitten melkein kolme kuukautta."
"Kaapo hei mä alkaisin olla valmis!"
"Okei!"
Niin. Siis. Ei minulla oikeastaan enää muuta sanottavaa ollut kuin että ihan hassunhauskaa ja hilpeätä joulunodotusta! Me lähdetäänkin parin päivän päästä matkalle! Ihmiseni mielestä Tampereelle lähtemistä ei voi laskea ihan "matkustamiseksi", mutta mistäs sitä tietää millaisia seikkailuja silläkin reissulla taas tulee vastaan. Minä raportoin niistä sitten taas!
Hännänheilutukset kaikille tasapuolisesti!
tiistai 18. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Uimapelkuri
Käytiin uimassa. En oikeen arvostanu.
Jos tuohon ihmiseni minulle hommaamaan uittajaan on uskomista, niin hän ei kuulemma enää mieti miksi se minun viime juhannuksen uimapyrähdykseni oli niin vaikea minulle. Uittaja sanoi ettei yhtään ihmettele että panikoin veteen menoa kun en kerran osaa uida! Tai siis kyllähän minä pinnalla pysyn, mutta oikeasta uimatekniikasta minulla ei kuulemma ole hajuakaan. Yritän kuulemma uida liian pystyssä, ja minun pitää oppia että etupäätä alemmas ja peppua ylemmäs niin pysyy paremmin pinnalla. Miksi tämän pitää olla näin monimutkaista...
Niin, ja kun kerran uin niin totaalisen väärin, että se on vain sellasta paniikinomaista "mitä tahansa että kuono pysyy pinnan yläpuolella", niin hän ei yhtään ihmettele että vesi elementtinä hirvittää. Ihmiseni mielestä oli aika villin näköstä kun minulla levisi lonkat veden alla pinnan suuntasesti kun en tajunnut että takajaloillakin pitäisi tehdä jotain. Uittaja kyllä oli sitä mieltä että hyvä minusta vielä tulee. Lupaili ihmiselleni että minä vielä jonakin päivänä noudan hänelle vedestä. Vaikka sitten vain palloa, mutta kuitenkin.
Joudun tuonne kuulemma vielä toistekin. Ihmiseni on tainnut (taas kerran) saada päähänsä että minua ei päästetä kuin koiraa veräjästä, vaikka mieluummin lähtisinkin lipettiin. Pakko se kai on opetella.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Talvi! Jee!
Emäntäni laitto mulle piponkin, mutta en arvostanu. Kovat jätkät tarkenee pelkällä karvalla.
Näin lumiaikana näytän jo 10 metrin jälkeen kotiovelta Juha Miedolta 50 km hiihdon jälkeen. Emäntäni henkilökohtainen mielipide on että olen kuitenkin söpömpi kuin Mieto.
Joskus emäntäni miettii minun älyä ihan tosissaan. Minulla kertyy varpaitten ja anturoitten väliin "lumipalloja" joita joudun lenkillä välillä maahan istahdettuani repimään hampailla irti. Puistossa kiipesinkin tekemään lumipallojenpoisto-operaatiotani pöydälle, missä ei tarvitse istua ihan hangessa. Olen kuulemma fiksu rekku.
Näin lumiaikana näytän jo 10 metrin jälkeen kotiovelta Juha Miedolta 50 km hiihdon jälkeen. Emäntäni henkilökohtainen mielipide on että olen kuitenkin söpömpi kuin Mieto.
Joskus emäntäni miettii minun älyä ihan tosissaan. Minulla kertyy varpaitten ja anturoitten väliin "lumipalloja" joita joudun lenkillä välillä maahan istahdettuani repimään hampailla irti. Puistossa kiipesinkin tekemään lumipallojenpoisto-operaatiotani pöydälle, missä ei tarvitse istua ihan hangessa. Olen kuulemma fiksu rekku.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Avautumisia ja "kouluttaja"varoitus
Nyt ei emäntä edes kysellyt blogin omistajalta lupaa kirjoittaa, kun kiehuttaa sen verran pahasti että varmana sanon mitä mielen päällä on!
Nyt vähän lähdekritiikkiä, hyvät toverit. Jos luette asian X vaikka Hesarista niin melko suurella todennäköisyydellä toimittaja ei ole vääntänyt juttua kieroon omia tarkoitusperiään auttamaan. Jos taas luette asian Y esim. Suomi24:n keskustelufoorumilta, niin (anteeksi nyt suorasukaisuuteni) kuka oikeasti on niin debiili että uskoo sieltä lukemiaan juttuja. Ainakaan sellaisenaan, tekemättä vähän omaa taustatyötä.
Kyllä, tässä on taas puhe koirankoulutuksesta. Ja kyllä, tästä tulee romaani.
Kaikki meidät tuntevat tietävät että Kaapo on kasvatettu pevi-metodilla ja että emännän mielestä SEY on yksi universumin turhimmista tahoista, jonka aktiivit ja julkipersoonat ovat juuri sellaisia ihmisiä jotka etenkin koirankoulutuksesta argumentoivaa keskustelua yritettäessä tunkevat sormet korviin ja hokevat LA-LA-LA! Nämä faktat eivät ole salaisuuksia ja seison täysin valintojeni ja mielipiteideni takana, mutta ihan kauheasti niitä ei tule tuolla ulkomaailmassa satunnaisten hyvänpäiväntuttujen seurassa huudeltua. Ai miksikö? No siksi, että järkyttävän moni EI harrasta lähdekritiikkiä. Käytännössä tämä ilmenee niin, että kuultuaan sanan "pevi" porukasta löytyy äkkiä viisi asiantuntijaa jotka ovat "lukeneet" aiheesta (niin, sieltä Suomi24:lta...) ja haluavat tietää millä perusteella annan itselleni oikeuden pahoinpidellä koiraani. Ja alan olla ihan oikeasti aikas väsynyt aloittamaan sitä vartin luentoa joka alkaa lauseella "Ei, olet ymmärtänyt väärin, asia menee oikeasti niin että.."
Ja miksi näitä harhakäsityksiä sitten on liikkeellä niin paljon? No, minä henkilökohtaisesti syytän kolmea tahoa. Ensinnä SEY:tä joka on tehnyt varsin tehokasta työtä pevin mustamaalaamiseksi "faktoilla" jotka perustuvat pääasiassa joko yhä avoimeen tutkimustietoon (tai vaihtoehtoisesti sellaiseen tutkimustietoon joka palvelee heidän agendaansa) tai asioiden vääristelyyn/liioitteluun.
He tykkäävät jankuttaa pahoinpitelynäkökulmaansa, kun jokainen peviin vähääkään perehtynyt tietää täsmälleen että lähtökohtaisesti koiraan nimenomaan EI kosketa opetustilanteessa. Todellisessa elämässä tietysti on koiria ja tulee tilanteita joissa sitä ei voi välttää. Jos syystä tai toisesta aggressiiviseksi päässyt koira on tulossa päälle (kaikki elikot kun eivät ole saaneet viettää sitä pullantuoksuista kotikoiran elämää syntymästään saakka, maailma ei ole täydellinen), niin minä tosiaan haluaisin nähdä miten sellainen koira laannutetaan SEY:n rakastamalla "positiivisella vahvistamisella". [edit] Lisäyksenä/perusteluna vielä se, että minun mielestäni on lyhytkatseista rummuttaa sen puolesta että yksi tapa sopii kaikille. Eläimiä on ihan samalla tavalla eriluonteisia kuin me ihmisetkin ollaan, joten minusta on vähintäänkin typerää olettaa että jos kahden kilon arka ja pehmeäluonteinen chihu oppii nakinpalalla ohittamaan muut koirat nätisti, saman on muka pädettävä 50 kiloiseen, kovaluonteiseen ja sopivasti vahtivieteillä siunattuun rotikkaan. Joopa joo. [/edit]
He ovat samaten tähänastisen kokemukseni perusteella täysin kykenemättömiä käsittelemään edes ajatustasolla sitä että pevissä koiran kasvattaminen ja kouluttaminen katsotaan kahdeksi eri asiaksi. Kasvattaminen on sitä mitä oletan ja etenkin toivon kaikkien vanhempienkin opettavan lapsilleen: kävellään nätisti, ei riehuta ja remuta, maltetaan odottaa kun täytyy, tullaan kotiin kun käsketään ja yleisesti ottaen uskotaan kun sanotaan. Nämä ovat niitä perusasioita joista "ei neuvotella" ja joista ei tipu palkkaa, koska on kyse peruskäyttäytymisestä (hihnakäytös, ohitukset, luoksetulo jne.). Kouluttaminen on sitten asia ihan erikseen. Puhutaan "tempuista", koiran päässä "erillisestä työstä", kuten istu, maahan, ryömi, hyppää ja niin päin pois, josta tottakai tulee palkka. Koulutuksen suhteen peviläiset on ihan samanlaisia nami-/lelukouluttajia kuin "kukkahattutäditkin" (kaikella ystävyydellä).
SEY tykkää myös alleviivata sitä kuinka laumanjohtajateoria on kuollut ja kuopattu, mutta toistaiseksi en ole saanut perusteluja miksi. Lähin "selitys" jonka muistelen lukeneeni on että positiivisen vahvistamisen vaikutuksista saatu tutkimustieto kumoaa laumanjohtajuusteorian. Miten muka? Ne ovat kaksi aivan täysin eri asiaa. Ainoa fakta laumanjohtajuusteoriasta on se, että tutkimustulokset ovat yhä inkonklusiivisia suuntaan tai toiseen. Jokainen valitkoon aukottomia (ja puolueettomia!) tuloksia odotellessaan oman seurakuntansa, minä valitsin teorian kannattamisen.
[off topic] Erään äärimmäistä hiusten repimistä aiheuttaneen SEY:n tiedotteen lukemisen jälkeen laskin siinä esiintyneet argumentaatiovirheet ja pääsin muistaakseni viiteen. Yksi heidän toistuvista lemppareistaan tuntuu olevan esittää asiaa "enemmistön" näkökulmasta, mutta taas sitä sisältökritiikkiä please, vaikka suurin osa ihmisistä on asiasta jotakin mieltä ei tarkoita aukottomasti että se on totta. Maapalloakin väitettiin litteäksi kohtuullisen kauan... Toinen suosikki vaikuttaa olevan käänteisen todistustaakan käyttäminen: Jos heillä ei ole todisteita oman kantansa perusteeksi, asia esitetään niin että koska "vastustaja"(kaan) ei voi todistaa omaa kantaansa, se on väärä. Mutta eipä tästä taas sen enempää, aihe "SEY" nostaa aina meikäläisen verenpaineet kattoon, voisin jatkaa pitempäänkin. [/off topic]
Toinen taho jota syytän harhakäsityksistä on me koiranomistajat itse. Me puhumme niiden näkökulmien puolesta joihin itse uskomme (esimerkkinä tämä kirjoitus) ja kaikki muut ovat väärässä. Tai idiootteja. Kirjattakoon tähän nyt että minulle on aivan se ja sama vaikka muut kouluttaisivat ja kasvattaisivat koiransa päällään seisten jos se kerran heille toimii. Minä pystyn hyväksymään toisten tavat tehdä asioita niin kauan kuin hekään eivät hypi minun silmilleni. Minä nousen barrikadeille siinä vaiheessa kun vastaan tulee väärää tietoa, huhupuheita ja lynkkausmentaliteettia, ja mikä etenkin vie lopulta meikäläisen yli laidan: väärin perustein.
Kolmas syyttämäni taho on asiaansa osaamattomat kouluttajat ja "itseoppineet ammattilaiset". Käsite ei luonnollisestikaan ole aukoton, mukaan mahtunee onnistujiakin. Mutta jos tapaa Z omaan koiraansa onnistuneesti käyttänyt ihminen perustaa sille pohjalle koirakoulun (ja mikä pelottavinta, ongelmakoirakoulun) niin ainekset katastrofiin ovat aika hyvin alusta alkaen kasassa.
Tarinoita aiheesta on liikkeellä paljon. Tässä vasta männäkesänä kuulin juttua kouluttajasta joka tituleerasi itseään pevi-kouluttajaksi, ja jonka asiakas tilasi käymään kotonaan. "Kouluttaja" oli ovesta sisään astuessaan välittömästi paiskannut kolinapurkin koiraa kohti, joka siinä vaiheessa lähinnä tulijasta kiinnostuneena oli kurkkinut omistajansa takaa häntä ystävällisesti heiluen. Koira sai sätkyn ja emäntä vielä koiraakin enemmän, ja vähemmän yllättäen kertoi jälkeenpäin kaikille tutuilleen miten kamalaa tämä pevi on, ja varoitti tietysti välttämään sitä kuin ruttoa. Jälleen yksi itseoppinut kaatoi lisää sitä itseään oikeasti toimivan metodin niskaan. Tässä kun pätee se perinteinen tosiasia että huono maine leviää kuin kulovalkea, oli se sitten perusteltua tai ei.
Minun toiveeni joulupukille tänä vuonna on se, että ihmiset ihan oikeasti tekisivät taustatyötä asioiden eteen. Ei sitä autoakaan osteta ihan mistä tahansa, tai (toivottavasti) kuvitella että vuokra-asunnossa Helsingin ydinkeskustassa 200 eurolla kuukaudessa ei ole mitään hämärää. Lapsiakaan ei varmaan anneta hoitoon ihan minne vaan. Mikä siinä on että kun tulee kyse eläimistä, ihmisillä tuntuu tippuvan välittömästi laput silmille. Tässä vastikään tuli vastaan tyttö joka kertoi koiransa olevan pentutehtaasta. Hetken mietin miten esittäisin kysymykseni edes jotenkin ystävällisesti, mutta että miksi ihmeessä hän on eläimen sellaisesta ottanut. Oli kuulemma googlettanut koiran myyjän vasta koiran Virosta haettuaan ja asian valjettua ei enää ollut saanut viesteihinsä ja puheluihinsa vastausta. Ihme ja kumma. Minun järkeeni ei yksinkertaisesti mahdu miksi sitä myyjää ei googletettu ENNEN koiran hankkimista.
Sama koiran koulutuspaikan etsimisessä. Miksi ihmisillä ei soi hälytyskellot siinä kohtaa kun kouluttaja kertoo sivuillaan olevansa erikoistunut ongelmakoiriin, mutta missään ei lue mistä tai edes miten on oppinsa saanut. Meriittejä kyllä listataan ja kokemusta on aina "kertynyt omien koirien kautta", mutta ne eivät edelleenkään vastaa kysymyksiin mistä/miten. Se, että kouluttaja sanoo olevansa pevi- tai ongelmakoirakouluttaja, tuntuu olevan joku samanlainen titteli kuin "universumin presidentti" jota ei kyseenalaisteta. Ei tarvitse kuin kirjoittaa googleen sana "pevi" ja ensimmäisenä hakutuloksena on metodin kehittäjän Pertti Vilanderin sivu mistä löytää kaiken tiedon aiheesta, myös Suomen virallisten pevi-kouluttajien yhteystiedot. Tämän ylitsevuotavan helppouden nimissä on hyvin vaikea hyväksyä selitystä "minä en tiennyt". Toisaalta, jos on niin tyhmä (anteeksi nyt) että ei uskalla/tajua kysyä lisätietoja, niin ei kyllä voi syyttää kuin itseään. Harmillista tässä kaikessa on se, että toisin kuin "namikoulutuksessa", "ongelmakoirakoulutuksessa" on paljon todennäköisempaa tehdä koiralle oikeasti tuhoa jos sitä aitoa osaamista ei ole.
Minulla on välillä vähän outoja "harrastuksia". Yksi niistä on ajoittain netissä vastaan tulevien "ongelmakoirakouluttajien" testaaminen. Siis sellaisten jotka joko sanovat olevansa pevi-kouluttajia (ja tasan tiedän että eivät ole) ja/tai edellä olevan kappaleen mukaisesti omien sanojensa mukaan kouluttavat ongelmakoiria mutta eivät tarkenna oman oppinsa lähdettä. Pistän heille joko palautelomakkeella tai sähköpostilla kyselyä oppitaustastaan ja muutamasta muusta asiasta, ja odotan saanko reaktiota.
Syksyllä törmäsin sivustoon joka vaikutti vähän liian hyvältä ollakseen totta, ja pistin viestin menemään kouluttajan palautelomakkeelle. Unohdin itseasiassa koko asian, kunnes eilen satuin lukemaan erästä viestiketjua tätä samaista kouluttajaa koskien. Kun kävin kurkkaamassa, niin paitsi ettei kysymykseeni ollut koskaan vastattu, se oli poistettu kokonaan. Uutena elementtinä oli myös, että jätetyt viestit eivät enää tule suoraa näkyviin vaan menevät sivuston omistajan hyväksynnän kautta. Voitte arvata montako ei-mairittelevaa viestiä palautteiden joukossa on. Kyllä, tasan nolla. Tälle aamua viestiketjussa yksi keskustelijoista kertoi laittaneensa testimielessä positiivisen viestin vaikka ei ole ikinä kyseisellä kouluttajalla käynyt. Se meni läpi. Eikö kouluttajan tulisi edes tietää ketä hänella on ollut asiakkaana?
Minä siis en henkilökohtaisesti tätä kouluttajaa tunne, enkä tiedä miten ja kuinka onnistuneesti hän sivuillaan kertomiaan koulutusmetodeja käytännössä toteuttaa. Olen ainoastaan kuullut ihmisistä jotka tällä kouluttajalla käytyään ovat lopulta päätyneet vaihtamaan kouluttajaa, mutta suullisesti kiertävän informaation totuusarvonhan olen tässä kirjoitukseni varrella jo kertaalleen kyseenalaistanut. Minulla ei ole mitään omaa vendettaa tätä kouluttajaa vastaan, ainoastaan kouluttajia jotka eivät ole työnsä suhteen avoimia, ja sellaiselta tämä juuri vaikuttaa.
Varoitukseni, tai paremminkin kehotukseni varovaisuuteen ja harkinnan käyttämiseen hänen palveluidensa käyttämisen suhteen, perustuu täysin tähän todennäköiseen "tilastojen puhdistukseen ja valikointiin" sekä siihen että edelleenkään hän ei ole antanut vastausta oppinsa taustoista. Viimeisenä lipsahdin vielä varmaan monen muun mielestä sinne vainoharhaisuuden puolelle, ja kokeilin Suomen yritysrekisterin hakua. Ei löydy, vaikka noilla asiakasmäärillä mitä sivuilla annetaan ymmärtää kaiken järjen mukaan pitäisi olla alv-velvollinen. Joku tuossa paikassa haiskahtaa...
Nyt vähän lähdekritiikkiä, hyvät toverit. Jos luette asian X vaikka Hesarista niin melko suurella todennäköisyydellä toimittaja ei ole vääntänyt juttua kieroon omia tarkoitusperiään auttamaan. Jos taas luette asian Y esim. Suomi24:n keskustelufoorumilta, niin (anteeksi nyt suorasukaisuuteni) kuka oikeasti on niin debiili että uskoo sieltä lukemiaan juttuja. Ainakaan sellaisenaan, tekemättä vähän omaa taustatyötä.
Kyllä, tässä on taas puhe koirankoulutuksesta. Ja kyllä, tästä tulee romaani.
Kaikki meidät tuntevat tietävät että Kaapo on kasvatettu pevi-metodilla ja että emännän mielestä SEY on yksi universumin turhimmista tahoista, jonka aktiivit ja julkipersoonat ovat juuri sellaisia ihmisiä jotka etenkin koirankoulutuksesta argumentoivaa keskustelua yritettäessä tunkevat sormet korviin ja hokevat LA-LA-LA! Nämä faktat eivät ole salaisuuksia ja seison täysin valintojeni ja mielipiteideni takana, mutta ihan kauheasti niitä ei tule tuolla ulkomaailmassa satunnaisten hyvänpäiväntuttujen seurassa huudeltua. Ai miksikö? No siksi, että järkyttävän moni EI harrasta lähdekritiikkiä. Käytännössä tämä ilmenee niin, että kuultuaan sanan "pevi" porukasta löytyy äkkiä viisi asiantuntijaa jotka ovat "lukeneet" aiheesta (niin, sieltä Suomi24:lta...) ja haluavat tietää millä perusteella annan itselleni oikeuden pahoinpidellä koiraani. Ja alan olla ihan oikeasti aikas väsynyt aloittamaan sitä vartin luentoa joka alkaa lauseella "Ei, olet ymmärtänyt väärin, asia menee oikeasti niin että.."
Ja miksi näitä harhakäsityksiä sitten on liikkeellä niin paljon? No, minä henkilökohtaisesti syytän kolmea tahoa. Ensinnä SEY:tä joka on tehnyt varsin tehokasta työtä pevin mustamaalaamiseksi "faktoilla" jotka perustuvat pääasiassa joko yhä avoimeen tutkimustietoon (tai vaihtoehtoisesti sellaiseen tutkimustietoon joka palvelee heidän agendaansa) tai asioiden vääristelyyn/liioitteluun.
He tykkäävät jankuttaa pahoinpitelynäkökulmaansa, kun jokainen peviin vähääkään perehtynyt tietää täsmälleen että lähtökohtaisesti koiraan nimenomaan EI kosketa opetustilanteessa. Todellisessa elämässä tietysti on koiria ja tulee tilanteita joissa sitä ei voi välttää. Jos syystä tai toisesta aggressiiviseksi päässyt koira on tulossa päälle (kaikki elikot kun eivät ole saaneet viettää sitä pullantuoksuista kotikoiran elämää syntymästään saakka, maailma ei ole täydellinen), niin minä tosiaan haluaisin nähdä miten sellainen koira laannutetaan SEY:n rakastamalla "positiivisella vahvistamisella". [edit] Lisäyksenä/perusteluna vielä se, että minun mielestäni on lyhytkatseista rummuttaa sen puolesta että yksi tapa sopii kaikille. Eläimiä on ihan samalla tavalla eriluonteisia kuin me ihmisetkin ollaan, joten minusta on vähintäänkin typerää olettaa että jos kahden kilon arka ja pehmeäluonteinen chihu oppii nakinpalalla ohittamaan muut koirat nätisti, saman on muka pädettävä 50 kiloiseen, kovaluonteiseen ja sopivasti vahtivieteillä siunattuun rotikkaan. Joopa joo. [/edit]
He ovat samaten tähänastisen kokemukseni perusteella täysin kykenemättömiä käsittelemään edes ajatustasolla sitä että pevissä koiran kasvattaminen ja kouluttaminen katsotaan kahdeksi eri asiaksi. Kasvattaminen on sitä mitä oletan ja etenkin toivon kaikkien vanhempienkin opettavan lapsilleen: kävellään nätisti, ei riehuta ja remuta, maltetaan odottaa kun täytyy, tullaan kotiin kun käsketään ja yleisesti ottaen uskotaan kun sanotaan. Nämä ovat niitä perusasioita joista "ei neuvotella" ja joista ei tipu palkkaa, koska on kyse peruskäyttäytymisestä (hihnakäytös, ohitukset, luoksetulo jne.). Kouluttaminen on sitten asia ihan erikseen. Puhutaan "tempuista", koiran päässä "erillisestä työstä", kuten istu, maahan, ryömi, hyppää ja niin päin pois, josta tottakai tulee palkka. Koulutuksen suhteen peviläiset on ihan samanlaisia nami-/lelukouluttajia kuin "kukkahattutäditkin" (kaikella ystävyydellä).
SEY tykkää myös alleviivata sitä kuinka laumanjohtajateoria on kuollut ja kuopattu, mutta toistaiseksi en ole saanut perusteluja miksi. Lähin "selitys" jonka muistelen lukeneeni on että positiivisen vahvistamisen vaikutuksista saatu tutkimustieto kumoaa laumanjohtajuusteorian. Miten muka? Ne ovat kaksi aivan täysin eri asiaa. Ainoa fakta laumanjohtajuusteoriasta on se, että tutkimustulokset ovat yhä inkonklusiivisia suuntaan tai toiseen. Jokainen valitkoon aukottomia (ja puolueettomia!) tuloksia odotellessaan oman seurakuntansa, minä valitsin teorian kannattamisen.
[off topic] Erään äärimmäistä hiusten repimistä aiheuttaneen SEY:n tiedotteen lukemisen jälkeen laskin siinä esiintyneet argumentaatiovirheet ja pääsin muistaakseni viiteen. Yksi heidän toistuvista lemppareistaan tuntuu olevan esittää asiaa "enemmistön" näkökulmasta, mutta taas sitä sisältökritiikkiä please, vaikka suurin osa ihmisistä on asiasta jotakin mieltä ei tarkoita aukottomasti että se on totta. Maapalloakin väitettiin litteäksi kohtuullisen kauan... Toinen suosikki vaikuttaa olevan käänteisen todistustaakan käyttäminen: Jos heillä ei ole todisteita oman kantansa perusteeksi, asia esitetään niin että koska "vastustaja"(kaan) ei voi todistaa omaa kantaansa, se on väärä. Mutta eipä tästä taas sen enempää, aihe "SEY" nostaa aina meikäläisen verenpaineet kattoon, voisin jatkaa pitempäänkin. [/off topic]
Toinen taho jota syytän harhakäsityksistä on me koiranomistajat itse. Me puhumme niiden näkökulmien puolesta joihin itse uskomme (esimerkkinä tämä kirjoitus) ja kaikki muut ovat väärässä. Tai idiootteja. Kirjattakoon tähän nyt että minulle on aivan se ja sama vaikka muut kouluttaisivat ja kasvattaisivat koiransa päällään seisten jos se kerran heille toimii. Minä pystyn hyväksymään toisten tavat tehdä asioita niin kauan kuin hekään eivät hypi minun silmilleni. Minä nousen barrikadeille siinä vaiheessa kun vastaan tulee väärää tietoa, huhupuheita ja lynkkausmentaliteettia, ja mikä etenkin vie lopulta meikäläisen yli laidan: väärin perustein.
Kolmas syyttämäni taho on asiaansa osaamattomat kouluttajat ja "itseoppineet ammattilaiset". Käsite ei luonnollisestikaan ole aukoton, mukaan mahtunee onnistujiakin. Mutta jos tapaa Z omaan koiraansa onnistuneesti käyttänyt ihminen perustaa sille pohjalle koirakoulun (ja mikä pelottavinta, ongelmakoirakoulun) niin ainekset katastrofiin ovat aika hyvin alusta alkaen kasassa.
Tarinoita aiheesta on liikkeellä paljon. Tässä vasta männäkesänä kuulin juttua kouluttajasta joka tituleerasi itseään pevi-kouluttajaksi, ja jonka asiakas tilasi käymään kotonaan. "Kouluttaja" oli ovesta sisään astuessaan välittömästi paiskannut kolinapurkin koiraa kohti, joka siinä vaiheessa lähinnä tulijasta kiinnostuneena oli kurkkinut omistajansa takaa häntä ystävällisesti heiluen. Koira sai sätkyn ja emäntä vielä koiraakin enemmän, ja vähemmän yllättäen kertoi jälkeenpäin kaikille tutuilleen miten kamalaa tämä pevi on, ja varoitti tietysti välttämään sitä kuin ruttoa. Jälleen yksi itseoppinut kaatoi lisää sitä itseään oikeasti toimivan metodin niskaan. Tässä kun pätee se perinteinen tosiasia että huono maine leviää kuin kulovalkea, oli se sitten perusteltua tai ei.
Minun toiveeni joulupukille tänä vuonna on se, että ihmiset ihan oikeasti tekisivät taustatyötä asioiden eteen. Ei sitä autoakaan osteta ihan mistä tahansa, tai (toivottavasti) kuvitella että vuokra-asunnossa Helsingin ydinkeskustassa 200 eurolla kuukaudessa ei ole mitään hämärää. Lapsiakaan ei varmaan anneta hoitoon ihan minne vaan. Mikä siinä on että kun tulee kyse eläimistä, ihmisillä tuntuu tippuvan välittömästi laput silmille. Tässä vastikään tuli vastaan tyttö joka kertoi koiransa olevan pentutehtaasta. Hetken mietin miten esittäisin kysymykseni edes jotenkin ystävällisesti, mutta että miksi ihmeessä hän on eläimen sellaisesta ottanut. Oli kuulemma googlettanut koiran myyjän vasta koiran Virosta haettuaan ja asian valjettua ei enää ollut saanut viesteihinsä ja puheluihinsa vastausta. Ihme ja kumma. Minun järkeeni ei yksinkertaisesti mahdu miksi sitä myyjää ei googletettu ENNEN koiran hankkimista.
Sama koiran koulutuspaikan etsimisessä. Miksi ihmisillä ei soi hälytyskellot siinä kohtaa kun kouluttaja kertoo sivuillaan olevansa erikoistunut ongelmakoiriin, mutta missään ei lue mistä tai edes miten on oppinsa saanut. Meriittejä kyllä listataan ja kokemusta on aina "kertynyt omien koirien kautta", mutta ne eivät edelleenkään vastaa kysymyksiin mistä/miten. Se, että kouluttaja sanoo olevansa pevi- tai ongelmakoirakouluttaja, tuntuu olevan joku samanlainen titteli kuin "universumin presidentti" jota ei kyseenalaisteta. Ei tarvitse kuin kirjoittaa googleen sana "pevi" ja ensimmäisenä hakutuloksena on metodin kehittäjän Pertti Vilanderin sivu mistä löytää kaiken tiedon aiheesta, myös Suomen virallisten pevi-kouluttajien yhteystiedot. Tämän ylitsevuotavan helppouden nimissä on hyvin vaikea hyväksyä selitystä "minä en tiennyt". Toisaalta, jos on niin tyhmä (anteeksi nyt) että ei uskalla/tajua kysyä lisätietoja, niin ei kyllä voi syyttää kuin itseään. Harmillista tässä kaikessa on se, että toisin kuin "namikoulutuksessa", "ongelmakoirakoulutuksessa" on paljon todennäköisempaa tehdä koiralle oikeasti tuhoa jos sitä aitoa osaamista ei ole.
Minulla on välillä vähän outoja "harrastuksia". Yksi niistä on ajoittain netissä vastaan tulevien "ongelmakoirakouluttajien" testaaminen. Siis sellaisten jotka joko sanovat olevansa pevi-kouluttajia (ja tasan tiedän että eivät ole) ja/tai edellä olevan kappaleen mukaisesti omien sanojensa mukaan kouluttavat ongelmakoiria mutta eivät tarkenna oman oppinsa lähdettä. Pistän heille joko palautelomakkeella tai sähköpostilla kyselyä oppitaustastaan ja muutamasta muusta asiasta, ja odotan saanko reaktiota.
Syksyllä törmäsin sivustoon joka vaikutti vähän liian hyvältä ollakseen totta, ja pistin viestin menemään kouluttajan palautelomakkeelle. Unohdin itseasiassa koko asian, kunnes eilen satuin lukemaan erästä viestiketjua tätä samaista kouluttajaa koskien. Kun kävin kurkkaamassa, niin paitsi ettei kysymykseeni ollut koskaan vastattu, se oli poistettu kokonaan. Uutena elementtinä oli myös, että jätetyt viestit eivät enää tule suoraa näkyviin vaan menevät sivuston omistajan hyväksynnän kautta. Voitte arvata montako ei-mairittelevaa viestiä palautteiden joukossa on. Kyllä, tasan nolla. Tälle aamua viestiketjussa yksi keskustelijoista kertoi laittaneensa testimielessä positiivisen viestin vaikka ei ole ikinä kyseisellä kouluttajalla käynyt. Se meni läpi. Eikö kouluttajan tulisi edes tietää ketä hänella on ollut asiakkaana?
Minä siis en henkilökohtaisesti tätä kouluttajaa tunne, enkä tiedä miten ja kuinka onnistuneesti hän sivuillaan kertomiaan koulutusmetodeja käytännössä toteuttaa. Olen ainoastaan kuullut ihmisistä jotka tällä kouluttajalla käytyään ovat lopulta päätyneet vaihtamaan kouluttajaa, mutta suullisesti kiertävän informaation totuusarvonhan olen tässä kirjoitukseni varrella jo kertaalleen kyseenalaistanut. Minulla ei ole mitään omaa vendettaa tätä kouluttajaa vastaan, ainoastaan kouluttajia jotka eivät ole työnsä suhteen avoimia, ja sellaiselta tämä juuri vaikuttaa.
Varoitukseni, tai paremminkin kehotukseni varovaisuuteen ja harkinnan käyttämiseen hänen palveluidensa käyttämisen suhteen, perustuu täysin tähän todennäköiseen "tilastojen puhdistukseen ja valikointiin" sekä siihen että edelleenkään hän ei ole antanut vastausta oppinsa taustoista. Viimeisenä lipsahdin vielä varmaan monen muun mielestä sinne vainoharhaisuuden puolelle, ja kokeilin Suomen yritysrekisterin hakua. Ei löydy, vaikka noilla asiakasmäärillä mitä sivuilla annetaan ymmärtää kaiken järjen mukaan pitäisi olla alv-velvollinen. Joku tuossa paikassa haiskahtaa...
tiistai 13. marraskuuta 2012
Elonmerkki
Elämä on ollut vähän haipakkaa tässä viimeiset pari kuukautta. On tultu ja menty aika vikkelään, eikä ole kauheasti ollut aikaa kirjoitella. Mutta ihmiseni löysi puhelimeltaan hauskan kuvan, jonka myötä annan itsestäni tämän pienen elonmerkin. Täällä ollaan yhä, vaikka vähän hiljaiseloa tästä blogimaailmasta olenkin pitänyt!
Kaverin avulla pääsee Kiinaan PALJON nopeammin!
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Ylennys (Edellisessä elämässäni olin hyvä koira)
Ihmiseni löysi yhdestä omasta lempiblogistaan runon, josta hän kuulemma kovasti piti. Olin niin kiltti että annoin hänelle luvan laittaa sen tännekin, vaikka se ei kerrokaan minusta. Se toinen kirjoittaja oli suomentanut runon itse, ja jos lontoon kieli on vähän ruosteessa, tai ei osaa sitä ollenkaan niin kuin minäkään en osaa, niin sen paremmin perille menevän version voi käydä lukemassa täältä: http://rantahiekkaa.wordpress.com/2011/06/24/perjantairuno-ylennys-tate/
"The Promotion"
by James Tate
I was a dog in my former life, a very good
dog, and, thus, I was promoted to a human being.
I liked being a dog. I worked for a poor farmer
guarding and herding his sheep. Wolves and coyotes
tried to get past me almost every night, and not
once did I lose a sheep. The farmer rewarded me
with good food, food from his table. He may have
been poor, but he ate well. And his children
played with me, when they weren't in school or
working in the field. I had all the love any dog
could hope for. When I got old, they got a new
dog, and I trained him in the tricks of the trade.
He quickly learned, and the farmer brought me into
the house to live with them. I brought the farmer
his slippers in the morning, as he was getting
old, too. I was dying slowly, a little bit at a
time. The farmer knew this and would bring the
new dog in to visit me from time to time. The
new dog would entertain me with his flips and
flops and nuzzles. And then one morning I just
didn't get up. They gave me a fine burial down
by the stream under a shade tree. That was the
end of my being a dog. Sometimes I miss it so
I sit by the window and cry. I live in a high-rise
that looks out at a bunch of other high-rises.
At my job I work in a cubicle and barely speak
to anyone all day. This is my reward for being
a good dog. The human wolves don't even see me.
They fear me not.
"The Promotion"
by James Tate
I was a dog in my former life, a very good
dog, and, thus, I was promoted to a human being.
I liked being a dog. I worked for a poor farmer
guarding and herding his sheep. Wolves and coyotes
tried to get past me almost every night, and not
once did I lose a sheep. The farmer rewarded me
with good food, food from his table. He may have
been poor, but he ate well. And his children
played with me, when they weren't in school or
working in the field. I had all the love any dog
could hope for. When I got old, they got a new
dog, and I trained him in the tricks of the trade.
He quickly learned, and the farmer brought me into
the house to live with them. I brought the farmer
his slippers in the morning, as he was getting
old, too. I was dying slowly, a little bit at a
time. The farmer knew this and would bring the
new dog in to visit me from time to time. The
new dog would entertain me with his flips and
flops and nuzzles. And then one morning I just
didn't get up. They gave me a fine burial down
by the stream under a shade tree. That was the
end of my being a dog. Sometimes I miss it so
I sit by the window and cry. I live in a high-rise
that looks out at a bunch of other high-rises.
At my job I work in a cubicle and barely speak
to anyone all day. This is my reward for being
a good dog. The human wolves don't even see me.
They fear me not.
lauantai 8. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Ihmiseni sairasloman viettoa
Minä olen auttanut emäntäni sairaslomaa lepäämällä kaveriksi oikein urakalla.
Toisessakin päässä sohvaa sujuu ihan yhtä hienosti.
Välillä kun hän kömpii peiton alle niin minä voin tehdä siihen väliin tällaisen hienon pesän.
Välillä tietysti pitää vähän rankaista ronsua, mutta sitten taas uni maittaa.
Ja välillä minä vain tyynesti istun ja ihmettelen ikkunasta ulkomaailmaa.
Koskakohan päästään seuraavan kerran ulos?...
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Uimamaisteri
Ihmiseni sai käsiinsä vieläkin lisää kuvia juhannusreissultamme, joten olkaa hyvä, tässä on!
Jaa tuonneko muka pitäisi uskaltaa?!
Miksi ihmeessä sen minun ihmiseni piti tuonne keskelle järveä mennä?!
Odottakaa, minä tulen kanssa!
Valtamerilaiva porskuttaa, tööt tööt!
Iiks, ei parane lopettaa tassuilla polkemista tai uppoaa...
No siinähän sinä olet! Lopultakin!
Saako pliis jo mennä pois?...
Kuono kohti rantaa...
Pois, pois, pois!
Olipahan kieppi, äkkiä tassut hiekalle!
Täh?! Ai uudestaan?!
Okei, okei! Yy, kaa, koo...
torstai 9. elokuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Pallon päivitys
Olisikohan aika vaihtaa tuoreempaan palloon. Vanhaa on rakastettu aivan armottomalla innolla, mutta aerodynaamiset ominaisuudet ovat alkaneet heikentyä. Kiitos vanha pallo, palvelit hyvin. Sinua ja yhteisiä leikkihetkiämme lämmöllä muistellen, Kaaposi.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Tähän joku ratkiriemukas ja vetävä otsikko
Kaapo on kehittäny tällasen huvittavan tavan kytätä ikkunasta relax-tyylillä...
... josta on sitten hyvä ponkasta pystyyn kun NOMUTTASIELLÄHÄNONJÄNIS!!
Kaveri nukku viikonloppuna taas niin ällösöpösti. Ja noista korvista tulee mieleen sellanen Asterixin siipikypärä :DD
WHAAAAAT?!
Naurat mun korvilleni? Kehtaatkin.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Hinputin asiallinen blogikirjoitus
Remmirähjäys: Mikä siinä ojanpenkkataktiikassa oikein nyppii?
https://rantahiekkaa.wordpress.com/2011/11/26/remmirahjays-mika-siina-ojanpenkkataktiikassa-oikein-nyppii/
https://rantahiekkaa.wordpress.com/2011/11/26/remmirahjays-mika-siina-ojanpenkkataktiikassa-oikein-nyppii/
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Kameralta löydettyä
Juhannusta 2012. Ihan niin ko Kaapo tietäis että äitiltä suurella todennäköisyydellä aina lopulta saa jotakin :D
Päikkärit parhaan kaverin kanssa ♥
Kaveri
väsähti kesken palloleikin. Tätä asentoa seuras parin minuutin jälkeen
sellanen pallon etutassulla tavottelu ja vinkuna ko ei ylety :D
Koirani
joka kuvittelee olevansa kissa. Menin aamulla vetämään sälekaihdinta
ylös niin jätkä pomppaa ikkunalle, mitäköhän kaikkea muutakin se osaa
mistä minä en vain tiedä? :D
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Kaapo 1 - vesi 0
Hähää. Mepä käytiinkin ihmiseni kanssa tänään koirapuistossa, kun tuli kevyesti ropsimalla vettä ja arvattiin ihan oikein ettei siellä ollut ketään muuta. Yksinkin kun meinaan on kiva haistella menemään, se on sellaista kuonojumppaa! No kuitenkin, ihmiseni on tässä ollut jo vähän epätoivoinen minun suhteestani veteen. Ei sillä muuten kuulemma mitään väliä ole, mutta kun hänen mielestään olisi ihan kiva että kuumina kesäpäivinä minä oppisin että jo se vedessä kahlaaminenkin vähän viilentää. Samaten hän kuulemma jätti joku aika sitten jäsenhakemuksen Etsijäkoiraliitolle, ja jos minusta joskus parin vuoden päästä sellainen sitten tulisi niin olisi aikas tärkeää että minä uskaltaisin tuolla maastossa vesiäkin ylitellä.
Siellä puistossa oli näitten viime päivien sateitten jälkeen ihan hillitön lammikko. Maassa oli pitkin poikin toisten koirien sellaisesta tukista raapimia kaarnan palasia, ja ihmiseni alkoi nakella niitä minulle sinne lätäkköön...
Siellä puistossa oli näitten viime päivien sateitten jälkeen ihan hillitön lammikko. Maassa oli pitkin poikin toisten koirien sellaisesta tukista raapimia kaarnan palasia, ja ihmiseni alkoi nakella niitä minulle sinne lätäkköön...
Ensin tämä homma meni näin että minä uskaltauduin vähän siihen lätäkön reunalle, mutta heti kun tajusin että hui tässä kastuu tassut, minä livistin niin nopeaa että kuvaankin jäi vain hännän pää.
Sitten tuli tämä vaihe missä minä uskaltauduin hiljalleen sinne lätäkön keskellekin jo, mutta voi jee jos siellä varpaissa tuntui jotakin kummituksia niin minä tein tällaisia hienoja väistöliikkeitä.
Välillä väistöliikkeitten tilalle tuli pakituksia...
Sitten minä aloin tutustua tähän ihmeelliseen ilmiöön nimeltä "lätäkkö" vähän tarkemmin täältä reunoilta alkaen.
Sitten minä uskalsin hakea niitä kaarnan palasia jo ihan lammikkolätäkön keskeltäkin!
Täähän onkin hei oikeastaan ihan kivaa! Heitä seuraava!
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Juhannusta 2012
Minä kävin viettämässä juhannusta ihmisen kanssa Tampereella. Ihmiseni äiti on ihan huima tyyppi kun siltä saa aina kaikkia herkkuja. Tälläkin kertaa minulle oli ikioma maksalaatikko ja nakkipaketti, ette toverit arvaa miten minä niistä tykkäsin!
Lauantaina me mentiin ihmiseni kanssa käymään kylässä Minnan tykönä olemassa vähän terapiakoirana totuttamassa pikkuista 4kk ikäistä bichon frisétä Touhoa siihen että vieraita koiria ei tarvitse ihan niin hillittömästi pelätä. Ei me kyllä kauheasti leikitty kun Touhoa vähän aratti ja minä olen kuitenkin sen verran isompi että olen ehkä välillä vähän liian raju.
Me käytiin uimassakin! Minä en ole ikinä vielä uinut, ja vesi onkin vähän pelottavaa vielä. Ihmiseni kahlasi järveen ja kutsui minua luokseen, mutta ensin minä vain tepastelin veden rajaa pitkin vähän paniikissa että jaa tuonneko muka pitäisi mennä. Sitten minä otin vähän vauhtia ja ihan jäätävän ison loikan sinne veteen. Kai minä raukka luulin että pystyn siinä pinnalla kävelemään. Sitten minä sen loikan jälkeen aloitin kauhomaan ihmistäni kohti niin että vesi vain pärskyi! Uin kyllä ihan oikeaoppisesti koiraa ja pysyin auttamatta veden pinnalla, vaikka ihmiseni kyllä koko ajan tarkkaili ja oli valmiina tukemaan minua masun alta. Kävin tekemässä ihmiseni luona kiepin että "hippa!" ja pärskyttelin kauheata kyytiä takaisin rannalle.
Ihmiseni sai minut kolme kertaa houkuteltua veteen uimaan sen kiepin, mutta sen jälkeen minulla oli kyllä jo niin kauhean kylmä että minä vain odotin rannalla ja tärisin ihan horkassa ja vinguin ihan kuin minuun olisi käynyt kipeätä. Ihmiseni kuivasi minua vähäsen ja lähdettiin kävelemään takaisin sisälle. Siellä minä uskalsin ensijänskätysten ja -arastelujen jälkeen kuitenkin lopulta ihan itse myös saunaan! Ihan niin kuin Touhokin! En edes läähätellyt, köllin vain alemmalla lauteella ja nautin kun kylmä meni pois ja tilalle tuli suloinen lämpö.
Sinä iltana ja vielä vähän seuraavana päivänäkin minä olin kyllä ihan rättipoikki raato ja väsynyt pieni koirapoika. Mutta minä nukuin hyvin niin nyt minä taas jaksan.
Lauantaina me mentiin ihmiseni kanssa käymään kylässä Minnan tykönä olemassa vähän terapiakoirana totuttamassa pikkuista 4kk ikäistä bichon frisétä Touhoa siihen että vieraita koiria ei tarvitse ihan niin hillittömästi pelätä. Ei me kyllä kauheasti leikitty kun Touhoa vähän aratti ja minä olen kuitenkin sen verran isompi että olen ehkä välillä vähän liian raju.
Me käytiin uimassakin! Minä en ole ikinä vielä uinut, ja vesi onkin vähän pelottavaa vielä. Ihmiseni kahlasi järveen ja kutsui minua luokseen, mutta ensin minä vain tepastelin veden rajaa pitkin vähän paniikissa että jaa tuonneko muka pitäisi mennä. Sitten minä otin vähän vauhtia ja ihan jäätävän ison loikan sinne veteen. Kai minä raukka luulin että pystyn siinä pinnalla kävelemään. Sitten minä sen loikan jälkeen aloitin kauhomaan ihmistäni kohti niin että vesi vain pärskyi! Uin kyllä ihan oikeaoppisesti koiraa ja pysyin auttamatta veden pinnalla, vaikka ihmiseni kyllä koko ajan tarkkaili ja oli valmiina tukemaan minua masun alta. Kävin tekemässä ihmiseni luona kiepin että "hippa!" ja pärskyttelin kauheata kyytiä takaisin rannalle.
Ihmiseni sai minut kolme kertaa houkuteltua veteen uimaan sen kiepin, mutta sen jälkeen minulla oli kyllä jo niin kauhean kylmä että minä vain odotin rannalla ja tärisin ihan horkassa ja vinguin ihan kuin minuun olisi käynyt kipeätä. Ihmiseni kuivasi minua vähäsen ja lähdettiin kävelemään takaisin sisälle. Siellä minä uskalsin ensijänskätysten ja -arastelujen jälkeen kuitenkin lopulta ihan itse myös saunaan! Ihan niin kuin Touhokin! En edes läähätellyt, köllin vain alemmalla lauteella ja nautin kun kylmä meni pois ja tilalle tuli suloinen lämpö.
Sinä iltana ja vielä vähän seuraavana päivänäkin minä olin kyllä ihan rättipoikki raato ja väsynyt pieni koirapoika. Mutta minä nukuin hyvin niin nyt minä taas jaksan.
Kesämies K. Arvaturpa
Sanoiko joku NAKKIA?!
No minähän kuuntelen!
LÄLLÄ-LÄLLÄ-LIERU!
Risto salakuvasi ensimmäisen onnistuneen kaverikuvan. Tai no onhan näitä kuvattu, mutta aina on jompikumpi ollut menossa johonkin justiinsa ko sitä kameran nappulaa on painettu.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Ihmiseni puheenvuoro
Ei hyvää päivää... :D
En taas tiedä itkiskö vai nauraisko tuon eläimen tempauksille. Tai no mie itkin jo, niin sitä naurua odotellessa. Tulin tänään töistä kotiin niin katoin että jahas, Kaapo sitten ensimmäistä kertaa ikinä on koskenu kenkään ja raahannu sen keskelle eteisen lattiaa. Astuin peremmälle niin selvis että kaikki neljä paria oli raahattu eteisestä ympäri kämppää. Kaks paria oli syöty. Onneks meni ne jotka olin muutenkin ajatellu nakata meneen ja ne joita pidän kahdesti vuodessa.
Sitten aloin kattoa ko sitä kenkäsilppua oli ympäriinsä että mistä kengästä noin iso möykky on irronnu, niin ehei, se olikin sitten kuollut lintu. Kämpässä selkeesti käyty kolmatta maailmansotaa: Kaapon hätä-/jännäpissit sohvalla, sulkia joka puolella ja linnunpa**aa pakastimen ovessa, enkä edelleenkään keksi muuta ko että se on jostaki parvekelasien yläreunan kautta vääntäny ittensä sisälle.
Koirien pitäis antaa linnuille pesimärauha näin keväisin ja kesäsin, mutta asiaa helpottais suunnattomasti jos ne tirpat pysyis vapaaehtoisesti ulkona... Äiti onneks tsemppas puhelimessa kun meikä tuhersi inhoitkua että sain yrjöömättä heitettyä sen linnun parvekkeelta alas.
Näin meillä, mites teillä?
En taas tiedä itkiskö vai nauraisko tuon eläimen tempauksille. Tai no mie itkin jo, niin sitä naurua odotellessa. Tulin tänään töistä kotiin niin katoin että jahas, Kaapo sitten ensimmäistä kertaa ikinä on koskenu kenkään ja raahannu sen keskelle eteisen lattiaa. Astuin peremmälle niin selvis että kaikki neljä paria oli raahattu eteisestä ympäri kämppää. Kaks paria oli syöty. Onneks meni ne jotka olin muutenkin ajatellu nakata meneen ja ne joita pidän kahdesti vuodessa.
Sitten aloin kattoa ko sitä kenkäsilppua oli ympäriinsä että mistä kengästä noin iso möykky on irronnu, niin ehei, se olikin sitten kuollut lintu. Kämpässä selkeesti käyty kolmatta maailmansotaa: Kaapon hätä-/jännäpissit sohvalla, sulkia joka puolella ja linnunpa**aa pakastimen ovessa, enkä edelleenkään keksi muuta ko että se on jostaki parvekelasien yläreunan kautta vääntäny ittensä sisälle.
Koirien pitäis antaa linnuille pesimärauha näin keväisin ja kesäsin, mutta asiaa helpottais suunnattomasti jos ne tirpat pysyis vapaaehtoisesti ulkona... Äiti onneks tsemppas puhelimessa kun meikä tuhersi inhoitkua että sain yrjöömättä heitettyä sen linnun parvekkeelta alas.
Näin meillä, mites teillä?
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Parturipäivä!
Ihmiseni käytti minut tänään trimmaajalla parturoitavana, nyt minulla on hieno kesäturkki! Ihmistäni ainakin hymyilyttää katsella minua, ja hän nauraakin huvittuneena minut nähdessään. On kuulemma sitä mieltä että minä näytän taas ihan pieneltä pennulta!
Kaiken sen karvan alta paljastui tällainen nakupelle ruipelo.
Sivuposeeraus...
No enkö muka ole siltikin söpö?!
Enkö muka, häh?
No meikä ainaski on kesämies, kasvatellaan ne karvat sitte taas talveks!
Näitä kuvia setviessä ihmiseni löysi vielä vähän kuvia kuopankaivuubisneksistänikin!
Kiinaan, Kiinaan...
Hei kaveri, mitäs puuhaat?
MUN KUOPPA!
Okei, okei...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)