Moikka kaverit!
Mulla on vaikka mitä joulukuulumisia ja kaikkee kivaa, mitä en oo piiiiiitkään aikaan muistanu teille kuiskia. Kirjoitan niistä tositosiTOSI pian, kunhan tämä possunkorvaähky vähän laskee. On meinaan ollut aika herkku joulu meikäläisellä. Jos ihan totta puhutaan, pistin ihmiseni kirjoittamaan tätäkin viestiä kun itse makaan napa kohti kattoa rapsutettavana enkä jaksa korvaani lotkauttaa.
Kuitenkin, tälleen uuden vuoden lähestyessä taas tämä perinteinen:
(https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/1533800_609082959146247_249372763_n.jpg)
Palataan pian! Hau!
perjantai 27. joulukuuta 2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
Shopping. Maxi shopping.
Sit mä sain lampaanluita.. sit mä sain possun kylkitikkuja.. sit mä sain kalkkunankauloja.. sit mä sain kalkkunansiipiä.. ja sit mä sain hepanlihaa.. Sit mä kattelin vierestä ko ihmiseni pilkko ne annoksiin, pakkas pakkaseen ja minä sain vaan nuolla kämäsen leikkuulaudan. No oli siinä ihan mukavasti hepanlihaa, mut silti. Buu.
Huomena pitäs kuulemma vielä käydä hakemassa Mustista ja Mirristä lihoja, vaikka ihmiseni miettiikin mihin ihmeeseen ne mahtuu kun nyt jo tuli pakkanen aika pinkeeks. Nää tän päivän ostokset ko oli vähä tällasta erikoisherkkua, kun passinnoutoreissulla oli kuulemma Murren Murkina vieressä. Saanpa vähän vaihtelua lihaisiin luihin kun tässä on meinaas aika pitkään natusteltu pelkkiä broitsun siipiä. Hyviähän nekin toki on..
Ensi viikonloppuna minä lähdenkin retkelle ilman ihmistäni. Tai no ihmiseni mielestä hän lähtee retkelle ilman minua. Miten sen nyt ottaa. Firman pikkujoulureissu suuntaa Tallinnaan ensi lauantaina, ja minä pääsen kuulemma jo perjantaina entisen kämppiskoirani Utun luokse kylään. Takaisin minut tuodaan vissiin vasta sunnuntaina, aikamoista. Ihmiseni kuuli tänään että Utulla alkoi juoksut, ja sehän tarkoittaa sitä että minä esitän taas parhaat Casanovan elkeeni, Utu kun on niin beibe. Onneksi Utu on sen verran paljon isompi kuin minä, etten edes ylety tekemään mitään tuhmuuksia vaikka kovasti yritän. Saatan olla aika väsy viikonlopun vonkaamisen jälkeen. Ihmiseni mielestä se on ihan hyvä asia.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Sorkkaihme!
Hih. Ihmiseni erehtyi mainitsemaan töissä, kuultuaan että työkaverinsa mies metsästää, että jos sieltä metsästyspuuhista irtoaa sorkka niin sellainen olisi oikein tervetullut. Minulle siis verijäljen päähän loppupalkaksi, katsokaas. Eilen me saatiin illalla tekstiviesti että sellainen on nyt tulossa, ja maanantaiaamun ratoksi ihmistäni odotti työpöydän vieressä kylmälaukku (joka melkein jopa meni kiinni). Siellä oli kaksi sorkkaa! Hip hei hurraa!
Ihmiseni kyllä lupasi toisen niistä Sennin ihmiselle, että Sennikin pääsee nuuskuttamaan ihan aitoa ja oikeaa myös. Me ollaan reiluja silleesti.
Ihmiseni antoi minun nuuskia kylmälaukun kotiin tultuaan ja voi että minä nuuskutinkin. Häntänikin vispasi niin että melkein lähti irti! Sitten laukku pistettiin vielä viileään parvekkeelle siksi aikaa kun me lähdettiin lenkille ja hakemaan minulle taas puoli tonnia ruokaa pakkaseen. Tai no melkein ainakin.
Sitten kun minun ruokani olivat sen verran sulaneet että ihmiseni sai ne palasteltua, avattiin lopulta mystinen laukku. Se oli vähän kuin jouluna joululahjat, kääritty moneen pakettiin. Lopulta kolmannesta muovikassista löytyi aarre. Tai siis kaksi. Voi pojat että minä pyörin niitten ympärillä kuin hassu. Ja nuuskutin taas menemään kuin viimeistä päivää!
Sitten ne pakattiin kahteen eri pakettiin (että Senni saa sen toisen) ja laitettiin pakkaseen. Jostain kumman syystä minulle kauppareissulla ostettu ajanvieteluu ei kiinnostanut sorkkaihmeitten jälkeen enää niin kovin intensiivisellä innolla. Vähän kuitenkin nakersin noin niin kuin muodon vuoksi.
Nyt vaan odottelen että koska sitä jälkeä pääsisi taas ajamaan...
Ihmiseni kyllä lupasi toisen niistä Sennin ihmiselle, että Sennikin pääsee nuuskuttamaan ihan aitoa ja oikeaa myös. Me ollaan reiluja silleesti.
Ihmiseni antoi minun nuuskia kylmälaukun kotiin tultuaan ja voi että minä nuuskutinkin. Häntänikin vispasi niin että melkein lähti irti! Sitten laukku pistettiin vielä viileään parvekkeelle siksi aikaa kun me lähdettiin lenkille ja hakemaan minulle taas puoli tonnia ruokaa pakkaseen. Tai no melkein ainakin.
Sitten kun minun ruokani olivat sen verran sulaneet että ihmiseni sai ne palasteltua, avattiin lopulta mystinen laukku. Se oli vähän kuin jouluna joululahjat, kääritty moneen pakettiin. Lopulta kolmannesta muovikassista löytyi aarre. Tai siis kaksi. Voi pojat että minä pyörin niitten ympärillä kuin hassu. Ja nuuskutin taas menemään kuin viimeistä päivää!
Sitten ne pakattiin kahteen eri pakettiin (että Senni saa sen toisen) ja laitettiin pakkaseen. Jostain kumman syystä minulle kauppareissulla ostettu ajanvieteluu ei kiinnostanut sorkkaihmeitten jälkeen enää niin kovin intensiivisellä innolla. Vähän kuitenkin nakersin noin niin kuin muodon vuoksi.
Nyt vaan odottelen että koska sitä jälkeä pääsisi taas ajamaan...
torstai 3. lokakuuta 2013
Syksy!
Hupsista..... oikeastiko minä olen viimeksi kesäkuussa teitä moikkaillut. Sori, toverit! Tässä on ollu vähän kaikenlaista. Me ollaan aika ahkerasti junailtu viime aikoina Hyvinkään suunnalla. Ihmiseni löysi sieltä jotenkin sellaisen hassun miesihmisen, joka sekin nauraa minulle päin naamakarvoja ja välillä taas rapsuttaa minut ihan hassuksi ja solmuun. Niin, ja se näytti meille sellaisen hienon pienkonekentän metsikön keskellä, missä minä saan juosta ihan hillittömästi.
Yleensä minulle heitetään frisbee, jonka sitten nappaan hampaisiini ja juoksen se suussani sekopäänä viisi minuuttia ympäri ämpäri metsää niin että juurakot ja kannot vaan raikaa. Oi se on ihanaa! Ihmiseni koittaa muistaa ottaa siitä vaikka vähän liikkuvaakin kuvaa, kuulemma.
Mutta tässä nyt kuitenkin pakollinen syksyposeeraus ensin alkuun! Kohta tulee talvi! Jee!
Yleensä minulle heitetään frisbee, jonka sitten nappaan hampaisiini ja juoksen se suussani sekopäänä viisi minuuttia ympäri ämpäri metsää niin että juurakot ja kannot vaan raikaa. Oi se on ihanaa! Ihmiseni koittaa muistaa ottaa siitä vaikka vähän liikkuvaakin kuvaa, kuulemma.
Mutta tässä nyt kuitenkin pakollinen syksyposeeraus ensin alkuun! Kohta tulee talvi! Jee!
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Lukulinkkivinkki
R Ä H I N Ä R Y H M Ä: Puhtaasti kotimainen pentutehdas
http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/puhtaasti-kotimainen-pentutehdas-kesken.html
TässäKIN lukemattomia niitä syitä miksi ihmiseni päätti ottaa minut, eikä kotimaista sekarotuista. Mieluummin "asianosaisille taloudellisesti kannattamaton" rescue kunnollisen järjestön kautta, kuin kotimainen "vahinkopentu" joka on tulosta siitä että naapurin Mustin on annettu kiksauttaa (taas) omaa koiraa "koska ne pennut menee kuitenkin kaupaksi".
http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/puhtaasti-kotimainen-pentutehdas-kesken.html
TässäKIN lukemattomia niitä syitä miksi ihmiseni päätti ottaa minut, eikä kotimaista sekarotuista. Mieluummin "asianosaisille taloudellisesti kannattamaton" rescue kunnollisen järjestön kautta, kuin kotimainen "vahinkopentu" joka on tulosta siitä että naapurin Mustin on annettu kiksauttaa (taas) omaa koiraa "koska ne pennut menee kuitenkin kaupaksi".
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Parvekebisneksiä
Tälleen kesäsin on kiva käydä välillä ulkona syömässä.
Puolijäinen kalkkunankaula viilentääkin mukavasti hellelenkin jälkeen.
Puolijäinen kalkkunankaula viilentääkin mukavasti hellelenkin jälkeen.
Osallistuin ahkerasti lauantaiaamun siivousoperaatioon.
Ihmiseni tuli lähempää katsomaan, niin en jaksanu ees korviani lotkauttaa,
vähän pyöräytin silmiäni sen suuntaan et "et oo tosissas",
niin se meni pois siivoon ihan keskenään.
Ihmiseni tuli lähempää katsomaan, niin en jaksanu ees korviani lotkauttaa,
vähän pyöräytin silmiäni sen suuntaan et "et oo tosissas",
niin se meni pois siivoon ihan keskenään.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
Kärpeleen punkerot
Kolme viikkoa sitten käytiin trimmattavana. Tänään ihmiseni osti furminaattorin. Kymmenen minuutin pikaoperaatiossa minusta irrotettiin odottamattoman iso kasa pohjavillaa ja kaksi punkkia leuan alta.
Sanonpa vain että perkeleen punkit. Tämän kesän punkkisaldo tähän mennessä 3 kiinni purrutta ja 3 irtokävelijää. Punkkihäätölitkuja minulla ei tällä hetkellä ole, koska minulla on kesäkuun alussa aika osteopaatille (kerron myöhemmin tarkemmin, mutta ei minulla mitään hätää ole, elkää huoliko) ja osteopaattitäti sanoi ihmiselleni että haluaisi minut nähtäväkseen mahdollisimman luomuna.
Ihmiseni on myös tehnyt jonkinlaista minitutkimusta paremmasta punkeronpoistovälineestä kuin tuo "punkkiavain" (kuvassa tuo vähän pisaran mallinen, pullonavaajan näköinen kapistus). Tärkein kriteeri on että väline ei saa puristaa punkkia, ettei se irrotettaessa ns. oksenna puremakohtaan sisuksistaan kaikkia niitä bakteereita joita justiinsa yritetään välttää. Eli ei punkkipihtejä. Tuo avain on muuten ihan hyvä, mutta hankala käyttää esim. silmän alla poskessa, mihin se kesän ensimmäinen punkinperkele oli asettunut herkuttelemaan.
Tällä hetkellä harkinnassa kaksi vahvimmin ehdolla olevaa on joko punkkilasso tai punkkikoukku, joissa on ideana "kiertää" punkki irti. Lasso toimii niin että kun se on sujautettu punkin ympäri, "kynää" kierretään jolloin lasso kiristyy ja vääntää punkin irti. Koukun idea taas on kiertää koko punkkia, jolloin se höllää helpommin irti. Koukun toiminta perustuu siihen, että "koukut" joilla punkki ihon alla paikalleen kiinnittyy ovat (ainakin mainosvideon mukaan) verrattavissa pulloharjaan. Suoraan ylös vetämällä "harjakset" antavat juurikin eniten vastusta, kun taas kiertäen vetämällä ne antavat luontevammin periksi.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Synttärikoirapoika!
JEE! Tänään on mun synttärit! Minä olen nyt (aika) iso poika, kokonaista 2 vuotta!
Teilläpä ei olekaan näin hienoa hirven niveltä kuin minkä minä sain lahjaksi! Maltoin odottaakin oikein mallikelpoisesti kun tiesin että minä sen saan kuitenkin! (Ihmiseni äidille terveisiä että hänen härkätikkunsa ovat kanssa hyviä, olen syönyt niitäkin jo kaksi!)
Nam nam rouskis nam...
lauantai 4. toukokuuta 2013
Kesäturkki!
Ihmiseni halusi laittaa kuvan todisteeksi esim. äidilleen, jonka mielestä minä trimmauksen jälkeen "en ole niin erinäköinen kuin ennenkään"! Olenhan minä nyt IHAN kuin eri rekku tälleen sliipattuna!
Terveisiä kaikille naapuruston tytöille! Lenkillä nähdään!
perjantai 3. toukokuuta 2013
Parit kuvat!
Ihmiseni kaiveli taas kännykkänsä arkistoista muutamat kuvat! Pistän ne tännekin koska tehän luonnollisesti kaikki rakastatte minun karvaisia kuviani yli kaiken!
Tässä me ollaan taiteilemassa koirapuistossa tukin päällä! Minä napotin kyllä ihan sievästi kameraan, mutta sitten TUOLLA rasahti!
Tässä minä olen vaanimassa laumallemme aamupalaa. Ihmiseni oli oikein kiltti kun antoi minun pitää ihan koko kärpäsen, ja otti itse sen sijaan kahvia.
Huomenta... Minä aina täältä omalta petiltäni huutelen välillä viereisiin peteihin. Mielellänihän minä olisin tästä sinne viereenkin loikannut pötköttelemään, mutta siitä olisi kuitenkin tullut taas välittömästi sanomista, niin jätin väliin. Ehkä ensi viikonloppuna, jos ihmiseni olisi vähän vastaanottavaisemmalla tuulella!
Lopuksi vielä kuva minun hienosta vinkupallostani! En tajua miksi tämä on ihmiseni mielestä niin kovin hauska, minulta jos kysytään niin tämän lelun tuunaus meni JUST niin kö Strömsössä.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Mun ope!
Hiphei! Torstaina 18.4. tulee telkkarista Silminnäkijä aiheesta "Koirat kouluun". Toinen ohjelmassa nähtävistä kouluttajista on minutkin tavoille opettanut Kirsi Aalto. Tai no, enempi hän kyllä ihmistäni koulutti kuin minua...
Me ollaan nyt aika huvittuneena seurattu sivusta tätä haloota, joka ohjelmasta on noussut jo ennen kuin se on edes esitetty. Ollaan kuultu juttua kuinka "namikoulukuntaa" ohjelmassa edustanut kouluttaja on jollakin omalla yleisöluennollaan jo vetänyt kunnon teatraalisen shown siitä miten hirveätä tämä toinen koulutusmuoto on. Kuulemma ihan oikeiden kyynelten säestämänä. Kuulopuheessa asiat toki monesti helpolla värjäytyvät vähän todellisuutta kirjavammiksi, mutta voitaneen olettaa että itse selän takana pa*kan puhuminen on oikeasti tapahtunut. Minun ja ihmiseni mielestä aika epäammattimaista toimintaa tuommoinen. Kritiikki ja mielipiteet on toki sallittu, mutta eikö olisi reilumpaa sanoa sitten päin naamaa, kuin juoruta nurkan takana.
Hyvänä esimerkkinä tämä universumin ja ihmiskunnan onnellisuuden suurin uhka: kolinapurkki. Yksi suurimmista itkun aiheista oli kuulemma taas ollut kuinka purkkiin laitetaan HERRAJUMALA KIVIÄ. Iik. Mitä väliä sillä on, onko purkissa kiviä, partakoneen teriä vai aseuraania, kun se on kerran siellä purkin SISÄLLÄ. Ihme jeesustelua. Namittajissa(kin) löytyy porukkaa jotka käyttää paineilmaa (pet corrector) tehosteeks tietyn käytöksen karsimiseen, eikä siinä tunnu olevan kenenkään mielestä mitään ihmeellistä, vaan siellä sitä hymy huulilla suhautellaan lenkillä menemään. Vaan otapa käyttöön purkki niin lynkkausporukka on valmis, vaikka idea on täysin sama - se ääni! Niin että mitä pahaa siinä purkissa siis on? "No kun se on purkki! Ja se heitetään siihen maahan! Niiskis ja byhyy!"
No kuitenkin! Me vannotaan Kirsin nimeen nyt, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ihmiseni luonteelle ainakin passasi miljoona kertaa paremmin "kerralla ongelmat kuosiin" -tyyppinen lähestymistapa, kuin se että me oltaisiin hinkattu namikoulussa kurssitolkulla. Niin kuin joku tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa kerran totesikin, niin jos telkkarisi menee rikki niin haluatko että se korjataan kerralla vai että korjaaja tulee käymään vuoden verran joka tiistai kello 19. Toki, jos omistaja itse ei kykene olemaan koiransa luonteen vaatimalla tavalla tarvittaessa "tiukka" ja sitoutumaan "koulutustyyliin", vaan haluaa vaan halia karvakorvakaveria sohvannurkassa, niin joo paras unohtaa koko homma. Mutta se ei ole syy haukkua koulutusta, vaikka hävettäisi kuinka tunnustaa ettei itsellä rahkeet riittäneet.
Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli ensi viikolla esitettävään ohjelmaan: ME EI MALTETA ODOTTAA! Meidän televisiottomienkin onneksi se esitetään myös Yle Areenalla. Ohjelmasta julkaistun otteen perusteella jännä pläjäys tulossa. Etukäteen huvittaa lähinnä se, että (kun molemmat kouluttajat saivat itse valita koulutukseen valittavat koirat) namikoulukunnan edustajalla on työn alla 1 koira joka ainakin videon perusteella on ihan "perus" innokas hihnassavetäjä, ja Kirsillä opissa 2 koiraa joista toinen räyhää suu vaahdossa ja toinen käy samalla ensimmäisen kimppuun. Että ei ole ihan samantasoiset ongelmat koirilla... Samaten Kirsi treenaa koirien kanssa siellä missä ongelmakin on, eli ulkona, ja namityylillä pistetään omistaja istumaan iso amstaffi melkein sylissä keittiön pöydän ääreen. Minä ja ihmiseni toteamme tähän vain että jep jep...
Me voitais jo nyt alkaa vaatia tälle jatko-osaa, missä kouluttajat sais valita toisilleen ne koirat. Nähtäis lopultakin käytännössä miten niillä nameilla taltutetaan vaikka joku sellanen 40+ kg aggressiivinen yleisräyhä. Tai siis paremminkin ei nähtäis.
Me ollaan nyt aika huvittuneena seurattu sivusta tätä haloota, joka ohjelmasta on noussut jo ennen kuin se on edes esitetty. Ollaan kuultu juttua kuinka "namikoulukuntaa" ohjelmassa edustanut kouluttaja on jollakin omalla yleisöluennollaan jo vetänyt kunnon teatraalisen shown siitä miten hirveätä tämä toinen koulutusmuoto on. Kuulemma ihan oikeiden kyynelten säestämänä. Kuulopuheessa asiat toki monesti helpolla värjäytyvät vähän todellisuutta kirjavammiksi, mutta voitaneen olettaa että itse selän takana pa*kan puhuminen on oikeasti tapahtunut. Minun ja ihmiseni mielestä aika epäammattimaista toimintaa tuommoinen. Kritiikki ja mielipiteet on toki sallittu, mutta eikö olisi reilumpaa sanoa sitten päin naamaa, kuin juoruta nurkan takana.
Hyvänä esimerkkinä tämä universumin ja ihmiskunnan onnellisuuden suurin uhka: kolinapurkki. Yksi suurimmista itkun aiheista oli kuulemma taas ollut kuinka purkkiin laitetaan HERRAJUMALA KIVIÄ. Iik. Mitä väliä sillä on, onko purkissa kiviä, partakoneen teriä vai aseuraania, kun se on kerran siellä purkin SISÄLLÄ. Ihme jeesustelua. Namittajissa(kin) löytyy porukkaa jotka käyttää paineilmaa (pet corrector) tehosteeks tietyn käytöksen karsimiseen, eikä siinä tunnu olevan kenenkään mielestä mitään ihmeellistä, vaan siellä sitä hymy huulilla suhautellaan lenkillä menemään. Vaan otapa käyttöön purkki niin lynkkausporukka on valmis, vaikka idea on täysin sama - se ääni! Niin että mitä pahaa siinä purkissa siis on? "No kun se on purkki! Ja se heitetään siihen maahan! Niiskis ja byhyy!"
No kuitenkin! Me vannotaan Kirsin nimeen nyt, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ihmiseni luonteelle ainakin passasi miljoona kertaa paremmin "kerralla ongelmat kuosiin" -tyyppinen lähestymistapa, kuin se että me oltaisiin hinkattu namikoulussa kurssitolkulla. Niin kuin joku tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa kerran totesikin, niin jos telkkarisi menee rikki niin haluatko että se korjataan kerralla vai että korjaaja tulee käymään vuoden verran joka tiistai kello 19. Toki, jos omistaja itse ei kykene olemaan koiransa luonteen vaatimalla tavalla tarvittaessa "tiukka" ja sitoutumaan "koulutustyyliin", vaan haluaa vaan halia karvakorvakaveria sohvannurkassa, niin joo paras unohtaa koko homma. Mutta se ei ole syy haukkua koulutusta, vaikka hävettäisi kuinka tunnustaa ettei itsellä rahkeet riittäneet.
Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli ensi viikolla esitettävään ohjelmaan: ME EI MALTETA ODOTTAA! Meidän televisiottomienkin onneksi se esitetään myös Yle Areenalla. Ohjelmasta julkaistun otteen perusteella jännä pläjäys tulossa. Etukäteen huvittaa lähinnä se, että (kun molemmat kouluttajat saivat itse valita koulutukseen valittavat koirat) namikoulukunnan edustajalla on työn alla 1 koira joka ainakin videon perusteella on ihan "perus" innokas hihnassavetäjä, ja Kirsillä opissa 2 koiraa joista toinen räyhää suu vaahdossa ja toinen käy samalla ensimmäisen kimppuun. Että ei ole ihan samantasoiset ongelmat koirilla... Samaten Kirsi treenaa koirien kanssa siellä missä ongelmakin on, eli ulkona, ja namityylillä pistetään omistaja istumaan iso amstaffi melkein sylissä keittiön pöydän ääreen. Minä ja ihmiseni toteamme tähän vain että jep jep...
Me voitais jo nyt alkaa vaatia tälle jatko-osaa, missä kouluttajat sais valita toisilleen ne koirat. Nähtäis lopultakin käytännössä miten niillä nameilla taltutetaan vaikka joku sellanen 40+ kg aggressiivinen yleisräyhä. Tai siis paremminkin ei nähtäis.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Karkeakarvainen Venäjän karvakorva
Minähän en siis IKINÄ pääse sänkyyn. Vähän vaan aurinkoisen sunnuntaiaamun kunniaksi ihmiseni heltyi, ja kuin salama hänen viereensä kippasi tällainen otus.
Minulla on makkarissa oma uusi, iso, hieno peti, olkkarin nurkassa yksi peti ja ikkunan alla oma rahi pehmeällä peitolla varustettuna, mutta ei, minä nukun tässä. Ihmiseni mutisi jotain epämääräistä miehistä.
perjantai 22. helmikuuta 2013
11 asian lista
Kikin ihminen haastoi meidät, ja mehän tietty kokeillaan kaikkea ainakin kerran!
Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen/asiaan itsestään.
2. Haastetun pitää kertoa 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
3. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
4. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
5. Ei takaisin haastamista.
1. Jos saisit nyt koiranpennun miten kasvattaisit sitä eri tavalla kuin aiempia koiriasi?
Aloittaisin varmaankin sen kasvattamisen heti enkä "sitten vähän myöhemmin", vaikka se pienen olennon ällösöpöys kuinka vetoaisi tunteisiin.Tosin, Kaapo oli mulle tullessaan 6kk ja me päädyttiin kouluttajalle "jo" 2 kk myöhemmin, että en kai ihan metsään tuonkaan kanssa mennyt... Isompi ongelma jonka tunnustan on etten aina jaksa pitää tuolle niin lujaa peruskuria kuin kannattaisi! Onneksi pohja kuitenkin on kunnossa niin ei tarvitse kuin vähän muistuttaa.
2. Jos sinulla olisi vielä enemmän aikaa koirillesi, niin miten käyttäisit sen ajan?
Espoosta ei varmaa löytyisi metsäkaistaletta jota me ei oltais käyty tutkimassa! Samaten mua kiinnostais ihan hulluna käydä kokeilemassa Kaapon kanssa kaikkea erilaista lampaiden paimennuksesta susi- ja karhutesteihin ihan vaan sen vuoksi että olis jäätävän mielenkiintosta nähdä miten se reagois.
3. Minkä tempun olet viimeksi opettanut koirallesi?
Apua, ei olla opeteltu temppuja ikuisuuksiin. Lähinnä kun koira kerjää jo huoneen poikki katseellaan juustonpalaa kun minä teen leipää, niin tulee käskytettyä sitä perus istu-maahan-istu-maahan-istu... ihan sen vuoksi että se oppis oleen tarjoamatta "vain jotakin" suoritusta saadakseen mitä haluaa, vaan malttais kuunnella mitä siltä pyydetään. Syksyllä taisin jonkin aikaa opettaa sille "hyppää", eli että pidin juustonpalaa korkealla ilmassa ja tarkoitus oli että koira hyppää paikaltaan ylös. Kyllähän se sen osaa, mutta ei opeteltu loppuun asti että toimisi ilman palkkaa.
4. Kuinka paljon viikossa käytät aikaa koiran kanssa harrastamiseen? Poisluettuna lenkit.
Tällä hetkellä en oikeastaan ollenkaan. Talvella on käyty Kikin rohkasemana uimakoulussa jonkin verran, mutta nyt on siinäkin pieni tauko mikä on toisaalta ihan hyvä kun Kaapolla on tuo ruokavalionvaihtoprosessi menossa. Ei niin että se tietenkään mikään este on. Just eilen kontaktoin Etsijäkoiraliittoon että nyt prkl koska niitä kevään alkeiskursseja alkaisi tulla, että päästäisiin tekemäänkin jotain. Olen vähän turhankin malttamaton sen jäljestämään pääsyn kanssa, mitäköhän mä teen jos Kaapo ei syty sille ollenkaan?! Kiki tietty muistaa tuupata meitä aina vähän agilityn suuntaan, ja mikä jottei sitäkin voitaisi joskus kokeilla uudelleen. Joskaan ei enää IKINÄ noilla koirakoulujen rahastuskursseilla missä ei ehdi edetä koiran tahtia.
5. Missä koiraasi liittyvässä asiassa järki jää ja tunteet vievät?
Siinä kohtaa kun illalla itse lämmittelen sohvalla peiton alla, katselen leffaa ja koira omine lupineen "ihan vähän vaan" hyppää viereen just sen näkösenä että tietää kyllä ettei sais mutta kun mieli tekee, oikein puskee vasten ja urisee onnellisena kun sitä rapsuttaa, niin aika julmetun vaikea sitä on siitä alas komentaa...
6. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
Sillä ei ole ikinä huonoa päivää ja se on AINA valmis lähtemään mukaan jos vain pääsee. Samaten se on aina valmis tekemään uusiakin asioita, etenkin jos on luvassa nakkia! Se nauttii pienistä asioista ja vaikka jahdatessaan tuulen pyörittämiä lehtiä kuin pieni pentu saa minutkin hengittämään rauhallisemmin ja unohtamaan kiireen.
7. Mikä on koirasi huonoin ominaisuus?
Se on malttamaton! Tämä on oikeastaan se ainoa mistä saa aina vähän muistuttaa ja toppuutella. Tiedostan että mulla on Kaapossa omaan nykyiseen aktiivisuuteeni nähden korkeaenerginen koira, mikä ei tietenkään ole koiran vika. Tässä palataan tuohon kohtaan #4, että koira pääsisi purkamaan energiaansa siihen kuononkäyttöön...
8. Mitä asioita haluaisit koirasi vielä oppivan?
Jäljestämään! Uimaan paremmin! Jättämään puput omaan arvoonsa sen sijaan että niitten perään pitää välittömästi singahtaa!
9. Miten kehittäisit itseäsi olemaan parempi emäntä koirallesi?
Systemaattisempi peruskuri, enemmän aktiviteettia.
10. Osaatko tulkita koirasi eleitä?
No uskaltaisin väittää että ainakin vähän keskivertoa enemmän. Niitten eleitten lisäksi on vielä sitten sitä tilannetajua omasta koirasta joka tietty kertyy vain päivä kerrallaan elämällä. Esimerkiksi jos Kaapo "aggressiivisesti" leikkivän koirakaverin kanssa laskeekin korvia ja häntää, katsoo pois ja väistää, ja näyttäisi kaikin puolin siltä että ei tahdo mitään hankaluuksia, niin minä tiedän että jos toinen käy silti jatkuvalla syötöllä "päälle" niin Kaapon vastareaktio voi tulla murto-osasekunnissa, ja asiaan siis mieluummin puuttuu jo vähän etukäteen.
11. Mikä on koirasi lempipuuhaa?
Vapaana juokseminen ja haistelu, ja kuoppien kaivaminen Kiinaan! Metsät on huimia! Kotona ja uimakoulussa parasta on pallo! Ruoka on tietty kanssa tosi jees :D
Minä haastan Utun, Paavon, Sennin, Jäyhän & Touhon, Taavin & Jalmarin & Niilon, Mallan & Artun & Leonan & Patun ja Sabrin & Ronjan & Cujon & Ivikin & Aikun ihmiset, mutta saattaapi mennä fb-hommiksi kun en tiedä bloggaako kukaan :D
1. Ketä kaikkia kuuluu laumaan, minkä ikäistä ja rotuista sakkia löytyy?
2. Mikä sai ottamaan juuri ne teille päätyneet rekkurakkaat?
3. Harrastatteko jotakin koirien kanssa tai käyttekö näyttelyissä?
4. Mikä olisi se unelmien koira joka ehkä jää ikuisesti saamatta jostakin syystä, ja mitä koiraa et ottaisi vaikka maksettaisiin?
5. Miten koirasi rentoutuu, leikkii ja heittää vapaalle?
6. Koira ja omistaja kuulemma muistuttavat toisiaan, onko näin?
7. Mistä olet ylpeä koirissasi?
8. Tulee päiviä kun tekisi mieli sitoa koira lyhtytolppaan ja unohtaa koko homma, mikä tällaisia päiviä saa aikaan teillä?
9. Mitä koirasi ovat opettaneet sinulle?
10. Millaista olisi elämä ilman koiria?
11. Mikä oli sinun ja koirien uudenvuodenlupaus tälle vuodelle?
Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen/asiaan itsestään.
2. Haastetun pitää kertoa 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
3. Haastetun pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
4. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
5. Ei takaisin haastamista.
1. Jos saisit nyt koiranpennun miten kasvattaisit sitä eri tavalla kuin aiempia koiriasi?
Aloittaisin varmaankin sen kasvattamisen heti enkä "sitten vähän myöhemmin", vaikka se pienen olennon ällösöpöys kuinka vetoaisi tunteisiin.Tosin, Kaapo oli mulle tullessaan 6kk ja me päädyttiin kouluttajalle "jo" 2 kk myöhemmin, että en kai ihan metsään tuonkaan kanssa mennyt... Isompi ongelma jonka tunnustan on etten aina jaksa pitää tuolle niin lujaa peruskuria kuin kannattaisi! Onneksi pohja kuitenkin on kunnossa niin ei tarvitse kuin vähän muistuttaa.
2. Jos sinulla olisi vielä enemmän aikaa koirillesi, niin miten käyttäisit sen ajan?
Espoosta ei varmaa löytyisi metsäkaistaletta jota me ei oltais käyty tutkimassa! Samaten mua kiinnostais ihan hulluna käydä kokeilemassa Kaapon kanssa kaikkea erilaista lampaiden paimennuksesta susi- ja karhutesteihin ihan vaan sen vuoksi että olis jäätävän mielenkiintosta nähdä miten se reagois.
3. Minkä tempun olet viimeksi opettanut koirallesi?
Apua, ei olla opeteltu temppuja ikuisuuksiin. Lähinnä kun koira kerjää jo huoneen poikki katseellaan juustonpalaa kun minä teen leipää, niin tulee käskytettyä sitä perus istu-maahan-istu-maahan-istu... ihan sen vuoksi että se oppis oleen tarjoamatta "vain jotakin" suoritusta saadakseen mitä haluaa, vaan malttais kuunnella mitä siltä pyydetään. Syksyllä taisin jonkin aikaa opettaa sille "hyppää", eli että pidin juustonpalaa korkealla ilmassa ja tarkoitus oli että koira hyppää paikaltaan ylös. Kyllähän se sen osaa, mutta ei opeteltu loppuun asti että toimisi ilman palkkaa.
4. Kuinka paljon viikossa käytät aikaa koiran kanssa harrastamiseen? Poisluettuna lenkit.
Tällä hetkellä en oikeastaan ollenkaan. Talvella on käyty Kikin rohkasemana uimakoulussa jonkin verran, mutta nyt on siinäkin pieni tauko mikä on toisaalta ihan hyvä kun Kaapolla on tuo ruokavalionvaihtoprosessi menossa. Ei niin että se tietenkään mikään este on. Just eilen kontaktoin Etsijäkoiraliittoon että nyt prkl koska niitä kevään alkeiskursseja alkaisi tulla, että päästäisiin tekemäänkin jotain. Olen vähän turhankin malttamaton sen jäljestämään pääsyn kanssa, mitäköhän mä teen jos Kaapo ei syty sille ollenkaan?! Kiki tietty muistaa tuupata meitä aina vähän agilityn suuntaan, ja mikä jottei sitäkin voitaisi joskus kokeilla uudelleen. Joskaan ei enää IKINÄ noilla koirakoulujen rahastuskursseilla missä ei ehdi edetä koiran tahtia.
5. Missä koiraasi liittyvässä asiassa järki jää ja tunteet vievät?
Siinä kohtaa kun illalla itse lämmittelen sohvalla peiton alla, katselen leffaa ja koira omine lupineen "ihan vähän vaan" hyppää viereen just sen näkösenä että tietää kyllä ettei sais mutta kun mieli tekee, oikein puskee vasten ja urisee onnellisena kun sitä rapsuttaa, niin aika julmetun vaikea sitä on siitä alas komentaa...
6. Mikä on koirasi paras ominaisuus?
Sillä ei ole ikinä huonoa päivää ja se on AINA valmis lähtemään mukaan jos vain pääsee. Samaten se on aina valmis tekemään uusiakin asioita, etenkin jos on luvassa nakkia! Se nauttii pienistä asioista ja vaikka jahdatessaan tuulen pyörittämiä lehtiä kuin pieni pentu saa minutkin hengittämään rauhallisemmin ja unohtamaan kiireen.
7. Mikä on koirasi huonoin ominaisuus?
Se on malttamaton! Tämä on oikeastaan se ainoa mistä saa aina vähän muistuttaa ja toppuutella. Tiedostan että mulla on Kaapossa omaan nykyiseen aktiivisuuteeni nähden korkeaenerginen koira, mikä ei tietenkään ole koiran vika. Tässä palataan tuohon kohtaan #4, että koira pääsisi purkamaan energiaansa siihen kuononkäyttöön...
8. Mitä asioita haluaisit koirasi vielä oppivan?
Jäljestämään! Uimaan paremmin! Jättämään puput omaan arvoonsa sen sijaan että niitten perään pitää välittömästi singahtaa!
9. Miten kehittäisit itseäsi olemaan parempi emäntä koirallesi?
Systemaattisempi peruskuri, enemmän aktiviteettia.
10. Osaatko tulkita koirasi eleitä?
No uskaltaisin väittää että ainakin vähän keskivertoa enemmän. Niitten eleitten lisäksi on vielä sitten sitä tilannetajua omasta koirasta joka tietty kertyy vain päivä kerrallaan elämällä. Esimerkiksi jos Kaapo "aggressiivisesti" leikkivän koirakaverin kanssa laskeekin korvia ja häntää, katsoo pois ja väistää, ja näyttäisi kaikin puolin siltä että ei tahdo mitään hankaluuksia, niin minä tiedän että jos toinen käy silti jatkuvalla syötöllä "päälle" niin Kaapon vastareaktio voi tulla murto-osasekunnissa, ja asiaan siis mieluummin puuttuu jo vähän etukäteen.
11. Mikä on koirasi lempipuuhaa?
Vapaana juokseminen ja haistelu, ja kuoppien kaivaminen Kiinaan! Metsät on huimia! Kotona ja uimakoulussa parasta on pallo! Ruoka on tietty kanssa tosi jees :D
Minä haastan Utun, Paavon, Sennin, Jäyhän & Touhon, Taavin & Jalmarin & Niilon, Mallan & Artun & Leonan & Patun ja Sabrin & Ronjan & Cujon & Ivikin & Aikun ihmiset, mutta saattaapi mennä fb-hommiksi kun en tiedä bloggaako kukaan :D
1. Ketä kaikkia kuuluu laumaan, minkä ikäistä ja rotuista sakkia löytyy?
2. Mikä sai ottamaan juuri ne teille päätyneet rekkurakkaat?
3. Harrastatteko jotakin koirien kanssa tai käyttekö näyttelyissä?
4. Mikä olisi se unelmien koira joka ehkä jää ikuisesti saamatta jostakin syystä, ja mitä koiraa et ottaisi vaikka maksettaisiin?
5. Miten koirasi rentoutuu, leikkii ja heittää vapaalle?
6. Koira ja omistaja kuulemma muistuttavat toisiaan, onko näin?
7. Mistä olet ylpeä koirissasi?
8. Tulee päiviä kun tekisi mieli sitoa koira lyhtytolppaan ja unohtaa koko homma, mikä tällaisia päiviä saa aikaan teillä?
9. Mitä koirasi ovat opettaneet sinulle?
10. Millaista olisi elämä ilman koiria?
11. Mikä oli sinun ja koirien uudenvuodenlupaus tälle vuodelle?
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Meillä vähän vastustaa
On tämä elämä taas. Minä sain jostain jonkun ihme pöpön reilu viikko sitten ja vatsani meni ihan kuralle. Toissaviikonloppuna minä herätin yhtenäkin yönä ihmiseni ulos viisi kertaa ja kerran vielä kaupan päälle oksensin. Olin vähän reppana. Ihmiseni pirautti eläinlääkärillekin ja kysyi onko nyt jotakin vatsatautia liikkeellä vai alkaako hän ihmetelllä muita syitä, mutta kuulemma juurikin vatsapöpöä kuulemma on nyt enemmän ilmassa.
Minä sain sitten viikon verran vatsaystävällisempää ruokaa nappulan sijaan. Herkkua naudanmahaa (en ollenkaan ymmärrä miksi ihmiseni nyrpisteli nenäänsä sen hajulle), raakaa jauhelihaa, riisiä, raejuustoa ja asidofiluspiimää. Nam! Onneksi minä en ole herkkä maitotuotteille, koska ne on yksiä minun suurimmista herkuistani. Pikkuhiljaa sain taas nappulaa ruuan joukkoon ja nyt minun masuni on taas ihan kunnossa.
Mutta. Juuri kun selvittiin vatsataudista (sain uuden lempinimenkin, ripuli-Reino), niin nyt minulla on sitten silmissä sidekalvontulehdus. Ihmiseni alkoi maanantai-iltana katsoa että toinen silmäni rähmii, ja kun hän kurkkasi luomen alle niin osasi jo itsekin nähdä että tulehtunuthan se oli. Tiistaina mentiin sitten eläinlääkäriin, ja mentiin kyllä justiinsa sopivaan saumaan, koska siellä huomattiin että toisessakin silmässä oli alkavaa tulehdusta. Nyt minä sitten saan viikon verran kaksi kertaa päivässä tipan sitä inhottavaa simmulääkettä. Hienosti minä annan sen laittaa, mutta se kutittaa! Minä hieron sitten vähän tassuilla kuonoa kun se tuntuu vähän inhalta.
Ihmiseni jutteli sen eläinlääkärin kanssa taas tästä minun rapsuttelustanikin. Alkaa olla vakioaihe minusta puhuttaessa... Ihan niin kuin viime talvenakin, korvieni reunat ja etenkin kärjet ovat rutikuivat ja hilseilevät, ja kun sekä minä että ihmiseni ollaan niitä rapsuteltu ja hierottu, ne ovat myös pienillä ruvilla. Polveni ovat taas lähes paljaat, iho on kuivaa ja näppyläistä, ja etenkin takajaloissani näkyy turkissa harventuneita läikkiä. Tänä vuonna ei onneksi yhtä pahasti kuin viime vuonna. Siellä lääkärin kirkkaassa valossa huomattiin sitten että olen myös toisesta nilkastani järsinyt karvan ihan sängelle.
Viime talvenahan minun eläinlääkärini hoiti kutkaamiseni kapina, vaikka ihmiseni ei missään vaiheessa siihen diagnoosiin oikein uskonutkaan. Lähinnä sen takia että silloin me vielä asuttiin Utun kanssa samassa kodissa ja Utu oli täysin oireeton ennen ja jälkeen vaikka me päivittäin peuhattiin yhdessä. Silloin me saatiin hoitona Strongholdin ulkoloishäätö (x2) jonka myötä oireeni kyllä rauhoittuivat ja turkkini palasi ennalleen. Ihmiseni oli tässä kohtaa lähinnä onnellinen siitä, että Strongholdin teho antoi ainakin osviittaa siihen että ruoka-aineallergiasta siinä minun rapsuttelussani ei ollut kyse.
Kesän aikana olin oireeton, ja samalla kun syksyllä haettiin minulle vahvisterokotteita ja rapsutteluni tuli taas puheeksi, eläinlääkäri oli sitä mieltä että koska nimenomaan ihoni ja turkkini voivat hyvin, korvani olivat puhtaat eikä minussa näkynyt mitään selkeätä selitystä rapsutukselle, niin antaa rapsuttaa. Ihmiseni pyörittelee tällä hetkellä mielessään lauseita jotka alkavat sanoilla "minähän sanoin...", koska silloin syksyllähän hän oli sitä mieltä että vaikka minussa ei mitään näkynytkään niin JOKU järjellinen syy siihen rapsuttamiseen on oltava. Että vaikka "rapsutuslupa" saatiinkin, niin asia silti vaivasi takaraivossa. Ja kuinkas sitten kävikään...
Kuten sanottua, hän esitteli eilen siellä eläinlääkärissä taas nämä minun korvani ja jalkani. Eläinlääkäri totesi että oireitten puolesta viitteet kapiin olisivat taas olemassa, mutta on jokseensakin epätodennäköistä että minä "näin usein" ja nimenomaan aina talvella onnistuisin sen kapin jostakin itselleni hankkimaan. Tuumasi että hän alkaa kallistua siihen suuntaan että minulla on lievästi atooppinen iho, joka yksinkertaisesti ei kestä talvikelejä vaan kuivaa ja kutkaa (ihmiselleni tuli yllätyksenä että rodusta riippuen atopiaa sairastavien koirien määrä on jopa 5-10%).
Saatiin varmuuden vuoksi resepti Strongholdiin jos nämä minun kinttuni ja korvani tästä pahenevat (koska sillä nämä oireet viimeksikin asettuivat), mutta muuten oli sitä mieltä että odotetaan. Saatiin vinkki sellaisesta suihkevoiteesta jolla se saadaan paremmin tuonne minun turkkini sekaan ihoon asti, ja joka ei sotke joka paikkaa. Se ihmiseni minulle antama perus-Nivea kuulemma on kanssa ihan suht ok.
Vaan nyt ihmiseni on sitten saanut viimeinkin puhdin vaihtaa minut nappularuualta raakaruualle. Eilen hän jo teki taustatyötä selvittääkseen onko barffauksella saatu atooppisia tai muita kutinoita kuriin, ja yksikin vastaus tuli atooppisen (ja allergisen) koiran emännältä joka kertoi kutinoitten helpottaneen heillä 80% raakaruokavaliolla. Loput 20% kuulemma lähtivät nekin kun koira steriloitiin. Tänään ihmiseni sitten osti kaksi kirjaakin aiheesta (Riikka Lahden "BARF - Raakaravinto käytännössä" ja Malin Ekblomin "Koiran luonnollinen ruokinta"), aikoo kuulemma opiskella niitten sisällön ja sitten se on menoa. Me sanotaan nappulalle hei-hei. Ihmiseni kun on sitä mieltä että eihän tämä tällainen nyt ole mistään kotoisin että hänen paras kaverinsa (minä!) kutiaa jos kerran paremminkin voisi olla.
Minä kerron sitten mitä tuonne minun kuppiini päätyy!
Minä sain sitten viikon verran vatsaystävällisempää ruokaa nappulan sijaan. Herkkua naudanmahaa (en ollenkaan ymmärrä miksi ihmiseni nyrpisteli nenäänsä sen hajulle), raakaa jauhelihaa, riisiä, raejuustoa ja asidofiluspiimää. Nam! Onneksi minä en ole herkkä maitotuotteille, koska ne on yksiä minun suurimmista herkuistani. Pikkuhiljaa sain taas nappulaa ruuan joukkoon ja nyt minun masuni on taas ihan kunnossa.
Mutta. Juuri kun selvittiin vatsataudista (sain uuden lempinimenkin, ripuli-Reino), niin nyt minulla on sitten silmissä sidekalvontulehdus. Ihmiseni alkoi maanantai-iltana katsoa että toinen silmäni rähmii, ja kun hän kurkkasi luomen alle niin osasi jo itsekin nähdä että tulehtunuthan se oli. Tiistaina mentiin sitten eläinlääkäriin, ja mentiin kyllä justiinsa sopivaan saumaan, koska siellä huomattiin että toisessakin silmässä oli alkavaa tulehdusta. Nyt minä sitten saan viikon verran kaksi kertaa päivässä tipan sitä inhottavaa simmulääkettä. Hienosti minä annan sen laittaa, mutta se kutittaa! Minä hieron sitten vähän tassuilla kuonoa kun se tuntuu vähän inhalta.
Ihmiseni jutteli sen eläinlääkärin kanssa taas tästä minun rapsuttelustanikin. Alkaa olla vakioaihe minusta puhuttaessa... Ihan niin kuin viime talvenakin, korvieni reunat ja etenkin kärjet ovat rutikuivat ja hilseilevät, ja kun sekä minä että ihmiseni ollaan niitä rapsuteltu ja hierottu, ne ovat myös pienillä ruvilla. Polveni ovat taas lähes paljaat, iho on kuivaa ja näppyläistä, ja etenkin takajaloissani näkyy turkissa harventuneita läikkiä. Tänä vuonna ei onneksi yhtä pahasti kuin viime vuonna. Siellä lääkärin kirkkaassa valossa huomattiin sitten että olen myös toisesta nilkastani järsinyt karvan ihan sängelle.
Viime talvenahan minun eläinlääkärini hoiti kutkaamiseni kapina, vaikka ihmiseni ei missään vaiheessa siihen diagnoosiin oikein uskonutkaan. Lähinnä sen takia että silloin me vielä asuttiin Utun kanssa samassa kodissa ja Utu oli täysin oireeton ennen ja jälkeen vaikka me päivittäin peuhattiin yhdessä. Silloin me saatiin hoitona Strongholdin ulkoloishäätö (x2) jonka myötä oireeni kyllä rauhoittuivat ja turkkini palasi ennalleen. Ihmiseni oli tässä kohtaa lähinnä onnellinen siitä, että Strongholdin teho antoi ainakin osviittaa siihen että ruoka-aineallergiasta siinä minun rapsuttelussani ei ollut kyse.
Kesän aikana olin oireeton, ja samalla kun syksyllä haettiin minulle vahvisterokotteita ja rapsutteluni tuli taas puheeksi, eläinlääkäri oli sitä mieltä että koska nimenomaan ihoni ja turkkini voivat hyvin, korvani olivat puhtaat eikä minussa näkynyt mitään selkeätä selitystä rapsutukselle, niin antaa rapsuttaa. Ihmiseni pyörittelee tällä hetkellä mielessään lauseita jotka alkavat sanoilla "minähän sanoin...", koska silloin syksyllähän hän oli sitä mieltä että vaikka minussa ei mitään näkynytkään niin JOKU järjellinen syy siihen rapsuttamiseen on oltava. Että vaikka "rapsutuslupa" saatiinkin, niin asia silti vaivasi takaraivossa. Ja kuinkas sitten kävikään...
Kuten sanottua, hän esitteli eilen siellä eläinlääkärissä taas nämä minun korvani ja jalkani. Eläinlääkäri totesi että oireitten puolesta viitteet kapiin olisivat taas olemassa, mutta on jokseensakin epätodennäköistä että minä "näin usein" ja nimenomaan aina talvella onnistuisin sen kapin jostakin itselleni hankkimaan. Tuumasi että hän alkaa kallistua siihen suuntaan että minulla on lievästi atooppinen iho, joka yksinkertaisesti ei kestä talvikelejä vaan kuivaa ja kutkaa (ihmiselleni tuli yllätyksenä että rodusta riippuen atopiaa sairastavien koirien määrä on jopa 5-10%).
Saatiin varmuuden vuoksi resepti Strongholdiin jos nämä minun kinttuni ja korvani tästä pahenevat (koska sillä nämä oireet viimeksikin asettuivat), mutta muuten oli sitä mieltä että odotetaan. Saatiin vinkki sellaisesta suihkevoiteesta jolla se saadaan paremmin tuonne minun turkkini sekaan ihoon asti, ja joka ei sotke joka paikkaa. Se ihmiseni minulle antama perus-Nivea kuulemma on kanssa ihan suht ok.
Vaan nyt ihmiseni on sitten saanut viimeinkin puhdin vaihtaa minut nappularuualta raakaruualle. Eilen hän jo teki taustatyötä selvittääkseen onko barffauksella saatu atooppisia tai muita kutinoita kuriin, ja yksikin vastaus tuli atooppisen (ja allergisen) koiran emännältä joka kertoi kutinoitten helpottaneen heillä 80% raakaruokavaliolla. Loput 20% kuulemma lähtivät nekin kun koira steriloitiin. Tänään ihmiseni sitten osti kaksi kirjaakin aiheesta (Riikka Lahden "BARF - Raakaravinto käytännössä" ja Malin Ekblomin "Koiran luonnollinen ruokinta"), aikoo kuulemma opiskella niitten sisällön ja sitten se on menoa. Me sanotaan nappulalle hei-hei. Ihmiseni kun on sitä mieltä että eihän tämä tällainen nyt ole mistään kotoisin että hänen paras kaverinsa (minä!) kutiaa jos kerran paremminkin voisi olla.
Minä kerron sitten mitä tuonne minun kuppiini päätyy!
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Vieraileva tähti
Mepäs saatiinkin kaverini Utu viikonloppukylään! Utu pihi välittömästi minun petini, mutta ymmärrän sen kyllä koska se on hirmuisen hyvä peti. Utulle vaan vähän pieni...
Hyyyyyyyvin mahtuu silti!
Utu nukkui minun petilläni öisinkin, ja minä "jouduin" sohvalle. Tai no kävin minä vähän ihmiseni vieressäkin kylkimyyryä nukkumassa. Mutta eikös tämä parisuhteissa normaalistikin mene niin että tytöt saa petin ja pojat päätyy sohvan nurkkaan?
lauantai 2. helmikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
Kuvaussessiot
Ihmiseni osti (lopultakin) uuden puhelimen. Kameraa piti kuulemma heti päästä testaamaan, ja ette ikinä arvaa kuka joutui kohdeuhriksi...
Näkyyks nenä?
Jos minä ikinä lähden ehdolle eduskuntaan, tämä kuva tulee minun vaalijulisteeseeni. Etkö sinä muka luottaisi tämän näköiseen kaveriin?
Hähää, meikäpoika sai poroa! Ei tässä nyt kerkeä poseerata kun pitää natustaa. Namiiiih!
tiistai 1. tammikuuta 2013
Joulukuva(o)tus
Minäkin sain jouluaattoaamuna oman kipollisen (suolatonta) riisipuuroa. En vaan taas meinannut malttaa odottaa lupaa ottaa...
Nyt sitten ei muuta kuin...
Iloisenhilpeätä ja hassunhauskaa uutta vuotta 2013! Toivottavasti se tuo mukanaan kaikenlaisia hauskoja seikkailuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)