maanantai 26. maaliskuuta 2012
Naapurikyttääjät ry
Mmmikäs se TUOLLA menee? Taitaa olla naapurin rekku iltapäiväkävelyllä...
No jos vähän kyttäsin, niin mitä haittaa?!
Eeei tuossa hommassa tassut väsy vartissakaan, mutta jos sitä kuitenkin välillä ihmettelisi maailmaa taas neljällä jalalla. Ja ottaisi esim. päikkärit.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Maailma on niin epäreilu...
[27.2.2013 edit: korjattu tekstin värejä. Huom. Alkuperäisen tekstin lähdelinkki sekä kopioidussa tekstissä olevat linkit ovat vuoden mittaan menneet rikki.]
Tänään me aloitettiin ihmiseni kanssa päivä pienillä itkuilla Romaniasta tuodun kodittoman Katy-koiran kohtalosta luettuamme. Toivomme isosti että Katylla on nyt siellä jossain paaaljon koirakavereita joitten kanssa leikkiä ja olla iloinen, vaikka tämä maailma häntä kohtelikin kaltoin.
Teksti on suora lainaus Pelastetaan Koirat ry:n sivuilta linkistä http://www.pelastetaankoirat.com/node/3334
"Tapahtumaketju, joka johti Katy-koiran lopetukseen 9.3.2012 klo 15:00
Se osa Katyn tarinasta, jonka tunnemme, alkoi joulukuussa 2011. Elvira Dinu löysi Katyn Galatin kaupungin kadulta Romaniasta. Katy oli tiineenä ja se sai pennut Elviran luona. Tammikuun alussa 2012 Katy ja sen pennut siirrettiin hoitopaikkaan Bukarestiin Madalina Cristean luo. Katyn pentujen saatua uudet kodit Madalina steriloitutti Katyn ilmaiseksi Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkärillä. Katy sai myös rabiesrokotteen ja sille laitettiin mikrosiru, sillä tuossa kyseisessä eläinlääkärissä ilmainen sterilointi edellyttää mikrosirun laittamista. Molempien toimenpiteiden tarjoaminen ilmaiseksi Bukarestissa on kaupungin tapa yrittää edistää kulkukoirapopulaation vähenemistä ja ehkäistä tautiriskejä. Tämän jälkeen yhteistyökumppanimme Anda Murgu otti Katyn luokseen etsimään omaa kotia tammikuussa 2012.
Kun myöhemmin päätettiin, että Katy etsii kotia Suomesta ja se tuodaan Suomeen yhdistyksemme kautta, Katy vietiin Bukarestissa sijaitsevalle Onevet-klinikalle (http://www.onevet.ro/clinica-veterinara/). Onevet on yhdistyksemme Traces-lähtöpiste eli kaikki toimenpiteet (passi, mikrosiru, rokotukset, madotukset, tautitestit jne.) tehdään Onevetissa yhdessä laadittujen ja lain edellyttämien sääntöjen mukaan. Ensimmäinen virhe tapahtui tässä vaiheessa, sillä Katyssa jo valmiina ollutta mikrosirua edelliseltä eläinlääkäriltä ei huomattu. Katylle laitettiin Onevetissa toinen siru, jonka numero löytyy tietysti Katyn EU-lemmikkipassista, ja Katy rokotettiin rabiesta vastaan toisen kerran. Samalla sille tehtiin kaikki muutkin toimenpiteet, jotka PK:n kautta adoptioon tuleville koirille tehdään ja passimerkinnät ja siru tarkistettiin.
2.3.2012 Katy lensi Suomeen vapaaehtoisyhdistys Associata A Doua Sansan edustajan Carmen Mandescun saattamana. Tässä kohtaa tapahtui toinen virhe, sillä vaikka yhdistyksellämme on aina lentokentällä joku edustajamme vastaanottamassa koirat ja tarkastamassa passit, niin mikrosirua ei Katylta tällöin luettu.
Tänään me aloitettiin ihmiseni kanssa päivä pienillä itkuilla Romaniasta tuodun kodittoman Katy-koiran kohtalosta luettuamme. Toivomme isosti että Katylla on nyt siellä jossain paaaljon koirakavereita joitten kanssa leikkiä ja olla iloinen, vaikka tämä maailma häntä kohtelikin kaltoin.
Teksti on suora lainaus Pelastetaan Koirat ry:n sivuilta linkistä http://www.pelastetaankoirat.com/node/3334
"Tapahtumaketju, joka johti Katy-koiran lopetukseen 9.3.2012 klo 15:00
Se osa Katyn tarinasta, jonka tunnemme, alkoi joulukuussa 2011. Elvira Dinu löysi Katyn Galatin kaupungin kadulta Romaniasta. Katy oli tiineenä ja se sai pennut Elviran luona. Tammikuun alussa 2012 Katy ja sen pennut siirrettiin hoitopaikkaan Bukarestiin Madalina Cristean luo. Katyn pentujen saatua uudet kodit Madalina steriloitutti Katyn ilmaiseksi Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkärillä. Katy sai myös rabiesrokotteen ja sille laitettiin mikrosiru, sillä tuossa kyseisessä eläinlääkärissä ilmainen sterilointi edellyttää mikrosirun laittamista. Molempien toimenpiteiden tarjoaminen ilmaiseksi Bukarestissa on kaupungin tapa yrittää edistää kulkukoirapopulaation vähenemistä ja ehkäistä tautiriskejä. Tämän jälkeen yhteistyökumppanimme Anda Murgu otti Katyn luokseen etsimään omaa kotia tammikuussa 2012.
Kun myöhemmin päätettiin, että Katy etsii kotia Suomesta ja se tuodaan Suomeen yhdistyksemme kautta, Katy vietiin Bukarestissa sijaitsevalle Onevet-klinikalle (http://www.onevet.ro/clinica-veterinara/). Onevet on yhdistyksemme Traces-lähtöpiste eli kaikki toimenpiteet (passi, mikrosiru, rokotukset, madotukset, tautitestit jne.) tehdään Onevetissa yhdessä laadittujen ja lain edellyttämien sääntöjen mukaan. Ensimmäinen virhe tapahtui tässä vaiheessa, sillä Katyssa jo valmiina ollutta mikrosirua edelliseltä eläinlääkäriltä ei huomattu. Katylle laitettiin Onevetissa toinen siru, jonka numero löytyy tietysti Katyn EU-lemmikkipassista, ja Katy rokotettiin rabiesta vastaan toisen kerran. Samalla sille tehtiin kaikki muutkin toimenpiteet, jotka PK:n kautta adoptioon tuleville koirille tehdään ja passimerkinnät ja siru tarkistettiin.
2.3.2012 Katy lensi Suomeen vapaaehtoisyhdistys Associata A Doua Sansan edustajan Carmen Mandescun saattamana. Tässä kohtaa tapahtui toinen virhe, sillä vaikka yhdistyksellämme on aina lentokentällä joku edustajamme vastaanottamassa koirat ja tarkastamassa passit, niin mikrosirua ei Katylta tällöin luettu.
8.3.2012 omistaja vei Katyn eläinlääkäri Laura Friskille (http://www.friskis.fi/) vuotavien silmien takia. Katylla todettiin silmätulehdus molemmissa silmissä, toisessa lievänä, ja tähän määrättiin silmätipat sekä saatiin kotihoito-ohjeet.
Katy oli purrut omistajan äitiä samana päivänä hänen laittaessaan pantaa ja hihnaa Katylle ja Frisk näki haavat. Omistaja ja Frisk keskustelivat siitä, kuinka Katy oli joskus aiemminkin tuntunut pelokkaalta hihnan nähdessään, joten sillä on täytynyt olla remmistä huonoja kokemuksia ja tämän vuoksi se käyttäytyi vaistonvaraisesti. Muuten koira oli hyvin kiltti. Haluamme korostaa, että tämä paniikissa pureminen oli yksittäistapaus ja Katy todellakin oli muuten hyvin ystävällinen ja kiltti koira. Katy ei käyttäytynyt uhkaavasti eikä epänormaalisti missään vaiheessa sen ollessa Romaniassa tai uudessa kodissaan Suomessa. Se puri tämän yhden ainoan kerran sille vielä puoliksi vierasta ihmistä uhkaavassa tilanteessa stressaantuneena, hämillään ja hiljattain maahan tulleena. Tämä ei ole ennenkuulumatonta käytöstä kenellekään, joka on koskaan ollut tekemisissä yhdenkään rescuekoiran kanssa ja ymmärtää vähääkään koiran käytöstä. Pureminen koiran mielestä uhkaavassa tilanteessa ei ole harvinaista suomalaisellekaan koiralle. Tällaisen koiran käytökseen liittyvän perusasian voi todistaa koiran käyttäytymiseen perehtyneet esim. koirankouluttajat ja mm. sellaiset eläinlääkärit, jotka ymmärtävät koiran käyttäytymiseen johtavista tekijöistä, syy-seuraussuhteista.
Eläinlääkärin kuultua puremisesta ja saatuaan tietää, että Katy on tullut Romaniasta, Katylle laitettiin kuonokoppa ja sen passi sekä siru tarkistettiin. Katyssa oleva siru ei täsmännytkään passissa olevaan sirunumeroon. Sen sijaan Katyssa oleva toimiva siru olikin se, joka Katylle oli laitettu ensimmäisellä eläinlääkärillä Romaniassa. Sen sijaan se, mikä oli laitettu Bukarestissa Onevetilla ja joka luki passissa, oli joko pudonnut tai de-aktivoitunut, kuten siruille voi joskus käydä.
Eläinlääkäri teki asiasta kantelun Espoon kaupungineläinlääkärille Taija Kuroselle, joka asiasta kuultuaan teki välittömästi päätöksen, että koska Katy on Romaniasta, koska sen passi on väärennetty (ts. siru ei täsmää passissa olevaan sirunumeroon) ja koska se on purrut ihmistä, on kyseessä raivotautiepäily ja Katy pitää lopettaa seuraavana aamuna klo 08:00. Heti lopetuspäätöksen tehtyään Kuronen määräsi Katyn kotikaranteeniin, jolloin se ei saisi poistua kotoa eikä olla millään tavoin kosketuksissa muiden eläinten tai ihmisten kanssa.
Eviran sivuilla mainitaan: "Jos virkaeläinlääkäri tutkittuaan kotieläimen pitää oireiden ja saamiensa tietojen perusteella raivotautia todennäköisenä, on hänen määrättävä epäilty eläin eristettäväksi vähintään kahden viikon ajaksi." (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/el...). Tietääksemme Frisk ei ole virkaeläinlääkäri eli läänin-, kunnan- tai tarkastuseläinlääkäri. Jos näin on, virkaeläinlääkäri ei tutkinut Katya.
Pelastetaan Koirat ry sai tiedon tässä vaiheessa asiasta ja ensimmäiseksi yhdistyksen jäsen ajoi Katyn luokse Espooseen oman sirulukijamme kanssa. Yhdistyksen jäsen kävi Katyä läpi päästä hännän päähän saakka. Katystä ei löytynyt kuin yksi siru, se joka ei täsmännyt passissa olevaan.
Seuraavaksi aloitimme mittavan selvityksen mitä on tapahtunut ja ensimmäisenä olimme yhteydessä Espoon kaupungineläinlääkäriin Taija Kuroseen, jolle kerroimme koko tilanteen alusta lähtien ja kysyimme mitä voimme tehdä asialle. Vaihtoehtoja annettiin kaksi, joilla eutanasiapäätöstä olisi voitu edes lykätä: joko meidän on saatava virallinen todistus Romanian DSV:ltä (Veterinary and Sanitary Direction), joka vastaa Suomen Eviraa, ylintä virkamiestahoa, että Katylle on tehty väitetyt toimenpiteet Onevetissa tai että saamme virallisen passin ensimmäiseltä eläinlääkäriltä Romaniassa missä Katy kävi.
DSV ei kuitenkaan voinut ko. todistusta kirjoittaa, sillä kuten Suomen Evirakaan, ei myöskään DSV näe Tracesin kautta lähteviä eläimiä. Näin ollen he eivät voi kirjoittaa todistusta asiasta, jota eivät ole omin silmin todistaneet. Tohtori Gamulea DSV:ltä sanoi, että hänen mielestään on absurdia lopettaa tervettä koiraa. Hänen mielestään koiralle pitäisi tehdä vasta-ainetestit sekä pitää sitä tarkkailun alaisena kunnes diagnoosi on varma. Romanian lain mukaan rabiesepäilty eläin on pidettävä tarkkailussa kymmenen päivän ajan, koska jos eläin on ollut kykenevä tartuttamaan, myös muita oireita ilmenee tänä aikana (Tohtori Dragos, Onevet). Eläin voi olla taudin kantaja vaikka oireita ei tänä aikana ilmene, mutta tällöin se ei ole voinut tartuttaa. Rokotuksen seurauksena syntyneitä rabiesrokotevirusvasta-aineita saadaan selville verinäytteestä.
Myös EVIRA:n sivuilta olevan linkin Zoonoosikeskukseen sivuilla sanotaan, että tartunnan saanut eläin voi levittää tartuntaa edelleen joitakin päiviä ennen varsinaisten oireiden puhkeamista, koska eläin erittää virusta sylkeen jo muutamaa päivää ennen oireiden alkamista. (http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/zoonoosit/virusten_aiheuttamat_ta...).
Onevetin kirjoittama todistus (liite 1) Katylle tehdyistä toimenpiteistä ei riittänyt todisteeksi. Onevetin johtava eläinlääkäri Tohtori Dragos kävi jopa läpi Onevetin turvakamerat joissa näkyy, kun Anda Murgu tuo Katya ja muita koiria Onevetiin rokotuksia ja sirutusta varten, mutta koska huoneessa, jossa Katy hoidettiin, ei kameraa ollut, tämäkään ei auttanut. Me kaikki tiesimme, että Katy on ollut Onevetissa ja se on hoidettu täysin asianmukaisesti, emme vain voineet todistaa sitä Suomen viranomaistahoille kelpaavalla tavalla.
Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkäriltä saimme dokumentin, jossa kerrotaan mitä Katylle on hänen luonaan tehty ja paperissa lukee myös juuri se mikrosirunumero, mikä Katysta löytyi toimivana. Tämäkään ei riittänyt todisteeksi, sillä dokumentti oli sirutustodistus eli siinä ei lue erikseen rabiesrokotusta (liite 2).
Espoon kaupungineläinlääkäri Kuroselle lähetettiin kaikki mahdolliset dokumentit; Onevetin todistus ja Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkärin todistus, mutta valitettavasti Kuronen ei ollut kiinnostunut taustojen tutkimisesta vaan totesi ykskantaan, että dokumentti näyttää epäilyttävältä.
Tässä vaiheessa vaihtoehtomme alkoivat käydä vähiin, sillä kysyttäessä, myös Katyn palauttaminen Romaniaan evättiin raivotautiepäilyn takia. Kuronen myös väitti kanteen tekijälle Romanian olevan korkean rabiesriskin maa, joka Kurosen mukaan puolsi vielä enemmän raivotautiepäilyä.
Väitös on kyseenalainen, sillä Eviran sivujen mukaan korkean raivotautitartuntariskin maista tuotavilta eläimiltä vaaditaan raivotautirokotuksen lisäksi tehtäväksi raivotautivasta-aineiden tutkiminen. Verinäyte tulee ottaa tutkimusta varten aikaisintaan 30 vuorokautta raivotautirokotuksen jälkeen ja vähintään kolme kuukautta ennen tuontia, josta seuraa, että koiran voi tuoda tällaisesta maasta aikaisintaan puoli vuotta rabiesrokotuksen antamisen jälkeen. Romania ei kuulu näihin maihin vaan niihin, joista koiran saa tuoda Suomeen 21 vuorokautta rabiesrokotuksen jälkeen. (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti_ja_vienti/tuonti_eu_n_ulkop...)
Katylla ei ollut mitään oireita, tiesimme 100% varmaksi sen saaneen jopa kahdesti rabiesrokotteen ja ihmettelimme suuresti myöskin valtavaa kiirettä millä Katy piti saada lopetettavaksi, kaikessa tässä kului aikaa yksi vuorokausi. Diagnoosi raivotaudista tehtiin siis sen perusteella, että 1.) Katy on lähtöisin Romaniasta, 2.) Katy on purrut ihmistä ja 3.) Katyn mikrosiru ei täsmää passissa olevaan. Jos kyseessä olisi ollut ”pelkästään” toimimaton siru, Katy olisi voitu palauttaa Romaniaan, mutta koska se oli purrut kerran pelästyessään, asia muuttui ja kyseessä olikin yhtäkkiä raivotautiepäily.
Asia alkoi saada yhä hysteerisempiä mittasuhteita. Molemmat eläinlääkärit puhuivat epidemiasta ja ihmishenkien vaarantamisesta.
Auroran sairaalasta soitettiin Katyn omistajalle ja selvennettiin kuitenkin, että riski rabieksen tarttumiseen on vain pureman välityksellä tai jos suuria määriä koiran sylkeä joutuu limakalvolle (suuhun). Koira nuolemalla ihmisen tervettä ihoa, koiraa silittämällä tai hengitysilman kautta rabies ei leviä (lähde; HYKS, Jussi Sutinen, infektiolääkäri).
THL:sta (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos) soitettiin omistajalle ja haluttiin varoittaa myös Romaniassa Katyn kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. THL:n edustaja kysyi Katyn omistajalta milloin koira muuttui aggressiiviseksi. Kuultuaan, että koira on kerran pelästyessään puraissut ja muuten on aivan ihana, kiltti, kultainen koira, oli THL:n edustaja järkyttynyt, että Katy lopetetaan. THL:n edustaja perui aikeensa ottaa yhteyttä Romaniaan.
Torstai-iltana yksityinen henkilö, Katyn omistajan valtuuttamana, teki asiasta valituksen Maaseudunelinkeinojen Valituslautakuntaan ja vaati asialle toimeenpanokieltoa. Lautakunta kertoi käsittelevänsä asian kiireellisenä, mutta koska lautakuntaan kuuluu useita eri ihmisiä ja kaikki kootaan erikseen paikalle istuntoja varten, se ei tapahdu kädenkäänteessä. Lautakunnan sihteeri kuitenkin arvioi, että he saattaisivat saada päätöksen jo perjantaina virka-aikana. Alunperin Katylle oli määrätty perjantai klo 08:00 lopetusajaksi, mutta valitukseen vedoten asiankantaja sai Kurosen suostumaan siirtämään lopetusajan klo 14:00.
Valituslautakunta kertoi olevansa ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa toimeenpano on näin lyhyellä ajalla. Heidän mukaansa yleensä eläinlääkäri suostuu lykkäämään toimenpidettä, kunnes lautakunnalta on tullut päätös. Kuronen ei aluksi suostunut tähän, mutta loppujenlopuksi lautakunnan päätöstä odotettiin Kurosen huoneessa n. klo 15 saakka, jolloin lautakunnan päätös saatiin puhelimitse. Päätös oli yhteneväinen Kurosen lopettamispäätöksen kanssa.
Sekä asiankantaja että Katyn omistaja ottivat yhteyttä perjantain aikana sekä Kuroseen että läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksoniin ja yrittivät saada Katyn esim. virallisiin karanteenitiloihin tarkkailua ja rabiesvasta-ainetestejä varten tai Katyn lähettämistä Romaniaan karanteeniin. Tähän ei suostuttu, koska kuulemma oli kyse ihmishengistä ja epidemian uhasta. Tämä vaikuttaa mielestämme hyvin kaukaa haetulta syyltä ottaen huomioon, että vain Katyn omistaja ja hänen äitinsä olivat altistuneet Katylle. Kurosen mukaan myös eläinlääkäri Frisk oli altistunut, vaikka Katylla oli vastaanotolla kuonokoppa, ettei se olisi voinut edes nuolaista eläinlääkärin kättä.
Asiankantaja myös kertoi puhelimessa sekä Kuroselle että Löfgren-Erikssonlle, että Katy oli ollut Romaniassa kotihoidossa sisätiloissa joulukuusta asti ja ulkoillut vain aidatulla alueella, terveiden koirien kanssa, seka saanut rabiesrokotteet jopa kaksi kertaa. Molemmat eläinlääkärit saivat myös dokumentit mailitse tukemaan näitä tietoja, Bukarestin virkaeläinlääkäriltä sirutustodistuksen ja Onevetista täydellisen selostuksen Katylle tehdyistä toimenpiteistä. Jostain syystä asiankantajan mailit Löfgren-Erikssonlle eivät menneet läpi vaan palautuivat lähettäjälle, Kuronen sai mailit. Asiankantaja myös kertoi puhelimitse Auroran sairaalan tutkijan näkemyksen tartuntariskin mahdollisuudesta (vain puremalla tai suuria määriä koiran sylkeä limakalvolle) ja siihen vedoten pyysi Katya laitettavaksi karanteeniin tarkkailtavaksi ja vasta-ainetestejä varten. Kuronen sekä Löfgren-Eriksson eivät suostuneet tähän vedoten tilanteen vaarallisuuteen, ihmishenkien uhkaan ja epidemian mahdollisuuteen. Sekä Katyn omistaja että hänen äitinsä vetosivat Kuroseen puhelimitse useita kertoja muunlaisen ratkaisun löytämiseksi, turhaan. Kuronen myös kertoi Katyn omistajalle puhelimessa että mikäli hän ei tuo Katya lopetettavaksi sovittuna ajankohtana (perjantai klo 14:00) Kuronen hälyttää poliisin noutamaan Katyn. Kaiken lisäksi Kuronen ei ollut kertaakaan nähnyt Katya, päätös lopetuksesta tehtiin pelkästään Friskin kertoman perusteella. Katyn omistaja myös yritti saada Katyn viimeiseen asti röntgenkuvattua, jotta toinen mikrosiru olisi voitu todistaa tälläkin tavoin, mutta Kuronen ei suostunut tähänkään. Omistaja sai puhelimitse kiinni myös Eviran ylitarkastajan Virve Vallen, joka sanoi, että hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin.
Katy lopetettiin Espoon kaupungineläinlääkärin Taija Kurosen toimesta perjantaina 9.3.2012 klo 15:00.
Ensimmäisen, alustavan tuloksen perusteella, jonka Katyn omistaja sai Eviralta jo perjantai-iltana, Katyssa ei ollut raivotautia. Lopullinen tulos testistä tulee viikon lopussa.
Meidän virheemme tässä tapahtumaketjussa on se, ettemme tarkastaneet mikrosirua lentokentällä Katyn saapuessa Suomeen, jolloin olisimme voineet todeta mikrosirun joko toimivan normaalisti tai jo matkan aikana de-aktivoituneen, tai olisimme huomanneet toisenkin ylimääräisen sirun ja Katy olisi voitu vielä palauttaa Romaniaan, jolloin nuori ja terve koira olisi saanut elää. Mikäli jokin osa tässä onnettomien yhteensattumien ketjussa olisi mennyt toisin, se olisi mahdollisesti muuttanut Katyn kohtalon.
Ymmärrämme viranomaisten puolen hyvin vakavan taudin ollessa kyseessä, mutta ihmettelemme silti heidän haluttomuuttaan saada selville totuus tapahtuneesta, sekä heidän joustamattomuuttaan toisenlaisen ratkaisun löytämiseksi . Miksi ei edes yritetty käyttää harkintaa, sillä kaikki rabiestartuntaa vastaan sotivat todisteet tarjosivat toisenlaisen ratkaisun tilanteeseen, kuten karanteenin, joka Katyn käytöksen perusteella ei olisi ollut edes vaikea toteuttaa. Olemme myös hyvin hämmentyneitä siitä, kuinka ylimielisesti ja jopa epäasiallisesti virkamiesasemassa olevat eläinlääkärit suhtautuivat Katyn omistajaan, omistajan äitiin ja kanteen nostajaan. Mieleen myös tulee Eviran Virva Vallen kannanotosta, että jos kaupungin- ja läänineläinlääkärin suhtautuminen tosiaan olisi ollut toinen, olisiko Katy vielä hengissä? Uskoivatko he todellakin rabiesuhkaan, vai oliko kyse sittenkin vain negatiivisesta asenteesta ulkomaisia rescue-koiria kohtaan ja halusta "antaa opetus" rescue-yhdistykselle kun kerran mahdollisuus sellaiseen kerrankin ilmaantui?
Omistaja on surun murtama tapahtuneen johdosta. Hän ei osannut kuvitellakaan mitä eläinlääkärikäynnistä seuraa ja kuinka julman kohtalon Katy joutuu kokemaan.
Myös yhdistys on syvästi järkyttynyt ja pahoillaan tapahtuneesta, Katyn, Andan ja Katyn omistajan puolesta.
Katy omistajan sylissä lopetusta edeltävänä iltana.
*Valitettavasti eläinlääkäri kannattaa valita suositusten perusteella tai ottaa etukäteen selvää minkälainen suhtautuminen eläinlääkärillä on ulkomailta tulleisiin rescue-eläimiin. Ei sen takia, että aina olisi uhka lopettamisesta, vaan jo pelkästään sen takia, että eläimeen kohdistuva mahdollinen ennakkoasenne alkuperämaan takia ei hämärtäisi eläinlääkärin kykyä tehdä parasta mahdollista diagnoosia ja hoitosuositusta haettuihin oireisiin.* "
Eviran sivuilla mainitaan: "Jos virkaeläinlääkäri tutkittuaan kotieläimen pitää oireiden ja saamiensa tietojen perusteella raivotautia todennäköisenä, on hänen määrättävä epäilty eläin eristettäväksi vähintään kahden viikon ajaksi." (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/el...). Tietääksemme Frisk ei ole virkaeläinlääkäri eli läänin-, kunnan- tai tarkastuseläinlääkäri. Jos näin on, virkaeläinlääkäri ei tutkinut Katya.
Pelastetaan Koirat ry sai tiedon tässä vaiheessa asiasta ja ensimmäiseksi yhdistyksen jäsen ajoi Katyn luokse Espooseen oman sirulukijamme kanssa. Yhdistyksen jäsen kävi Katyä läpi päästä hännän päähän saakka. Katystä ei löytynyt kuin yksi siru, se joka ei täsmännyt passissa olevaan.
Seuraavaksi aloitimme mittavan selvityksen mitä on tapahtunut ja ensimmäisenä olimme yhteydessä Espoon kaupungineläinlääkäriin Taija Kuroseen, jolle kerroimme koko tilanteen alusta lähtien ja kysyimme mitä voimme tehdä asialle. Vaihtoehtoja annettiin kaksi, joilla eutanasiapäätöstä olisi voitu edes lykätä: joko meidän on saatava virallinen todistus Romanian DSV:ltä (Veterinary and Sanitary Direction), joka vastaa Suomen Eviraa, ylintä virkamiestahoa, että Katylle on tehty väitetyt toimenpiteet Onevetissa tai että saamme virallisen passin ensimmäiseltä eläinlääkäriltä Romaniassa missä Katy kävi.
DSV ei kuitenkaan voinut ko. todistusta kirjoittaa, sillä kuten Suomen Evirakaan, ei myöskään DSV näe Tracesin kautta lähteviä eläimiä. Näin ollen he eivät voi kirjoittaa todistusta asiasta, jota eivät ole omin silmin todistaneet. Tohtori Gamulea DSV:ltä sanoi, että hänen mielestään on absurdia lopettaa tervettä koiraa. Hänen mielestään koiralle pitäisi tehdä vasta-ainetestit sekä pitää sitä tarkkailun alaisena kunnes diagnoosi on varma. Romanian lain mukaan rabiesepäilty eläin on pidettävä tarkkailussa kymmenen päivän ajan, koska jos eläin on ollut kykenevä tartuttamaan, myös muita oireita ilmenee tänä aikana (Tohtori Dragos, Onevet). Eläin voi olla taudin kantaja vaikka oireita ei tänä aikana ilmene, mutta tällöin se ei ole voinut tartuttaa. Rokotuksen seurauksena syntyneitä rabiesrokotevirusvasta-aineita saadaan selville verinäytteestä.
Myös EVIRA:n sivuilta olevan linkin Zoonoosikeskukseen sivuilla sanotaan, että tartunnan saanut eläin voi levittää tartuntaa edelleen joitakin päiviä ennen varsinaisten oireiden puhkeamista, koska eläin erittää virusta sylkeen jo muutamaa päivää ennen oireiden alkamista. (http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/zoonoosit/virusten_aiheuttamat_ta...).
Onevetin kirjoittama todistus (liite 1) Katylle tehdyistä toimenpiteistä ei riittänyt todisteeksi. Onevetin johtava eläinlääkäri Tohtori Dragos kävi jopa läpi Onevetin turvakamerat joissa näkyy, kun Anda Murgu tuo Katya ja muita koiria Onevetiin rokotuksia ja sirutusta varten, mutta koska huoneessa, jossa Katy hoidettiin, ei kameraa ollut, tämäkään ei auttanut. Me kaikki tiesimme, että Katy on ollut Onevetissa ja se on hoidettu täysin asianmukaisesti, emme vain voineet todistaa sitä Suomen viranomaistahoille kelpaavalla tavalla.
Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkäriltä saimme dokumentin, jossa kerrotaan mitä Katylle on hänen luonaan tehty ja paperissa lukee myös juuri se mikrosirunumero, mikä Katysta löytyi toimivana. Tämäkään ei riittänyt todisteeksi, sillä dokumentti oli sirutustodistus eli siinä ei lue erikseen rabiesrokotusta (liite 2).
Espoon kaupungineläinlääkäri Kuroselle lähetettiin kaikki mahdolliset dokumentit; Onevetin todistus ja Bukarestin kaupungin virkaeläinlääkärin todistus, mutta valitettavasti Kuronen ei ollut kiinnostunut taustojen tutkimisesta vaan totesi ykskantaan, että dokumentti näyttää epäilyttävältä.
Tässä vaiheessa vaihtoehtomme alkoivat käydä vähiin, sillä kysyttäessä, myös Katyn palauttaminen Romaniaan evättiin raivotautiepäilyn takia. Kuronen myös väitti kanteen tekijälle Romanian olevan korkean rabiesriskin maa, joka Kurosen mukaan puolsi vielä enemmän raivotautiepäilyä.
Väitös on kyseenalainen, sillä Eviran sivujen mukaan korkean raivotautitartuntariskin maista tuotavilta eläimiltä vaaditaan raivotautirokotuksen lisäksi tehtäväksi raivotautivasta-aineiden tutkiminen. Verinäyte tulee ottaa tutkimusta varten aikaisintaan 30 vuorokautta raivotautirokotuksen jälkeen ja vähintään kolme kuukautta ennen tuontia, josta seuraa, että koiran voi tuoda tällaisesta maasta aikaisintaan puoli vuotta rabiesrokotuksen antamisen jälkeen. Romania ei kuulu näihin maihin vaan niihin, joista koiran saa tuoda Suomeen 21 vuorokautta rabiesrokotuksen jälkeen. (http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti_ja_vienti/tuonti_eu_n_ulkop...)
Katylla ei ollut mitään oireita, tiesimme 100% varmaksi sen saaneen jopa kahdesti rabiesrokotteen ja ihmettelimme suuresti myöskin valtavaa kiirettä millä Katy piti saada lopetettavaksi, kaikessa tässä kului aikaa yksi vuorokausi. Diagnoosi raivotaudista tehtiin siis sen perusteella, että 1.) Katy on lähtöisin Romaniasta, 2.) Katy on purrut ihmistä ja 3.) Katyn mikrosiru ei täsmää passissa olevaan. Jos kyseessä olisi ollut ”pelkästään” toimimaton siru, Katy olisi voitu palauttaa Romaniaan, mutta koska se oli purrut kerran pelästyessään, asia muuttui ja kyseessä olikin yhtäkkiä raivotautiepäily.
Asia alkoi saada yhä hysteerisempiä mittasuhteita. Molemmat eläinlääkärit puhuivat epidemiasta ja ihmishenkien vaarantamisesta.
Auroran sairaalasta soitettiin Katyn omistajalle ja selvennettiin kuitenkin, että riski rabieksen tarttumiseen on vain pureman välityksellä tai jos suuria määriä koiran sylkeä joutuu limakalvolle (suuhun). Koira nuolemalla ihmisen tervettä ihoa, koiraa silittämällä tai hengitysilman kautta rabies ei leviä (lähde; HYKS, Jussi Sutinen, infektiolääkäri).
THL:sta (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos) soitettiin omistajalle ja haluttiin varoittaa myös Romaniassa Katyn kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. THL:n edustaja kysyi Katyn omistajalta milloin koira muuttui aggressiiviseksi. Kuultuaan, että koira on kerran pelästyessään puraissut ja muuten on aivan ihana, kiltti, kultainen koira, oli THL:n edustaja järkyttynyt, että Katy lopetetaan. THL:n edustaja perui aikeensa ottaa yhteyttä Romaniaan.
Torstai-iltana yksityinen henkilö, Katyn omistajan valtuuttamana, teki asiasta valituksen Maaseudunelinkeinojen Valituslautakuntaan ja vaati asialle toimeenpanokieltoa. Lautakunta kertoi käsittelevänsä asian kiireellisenä, mutta koska lautakuntaan kuuluu useita eri ihmisiä ja kaikki kootaan erikseen paikalle istuntoja varten, se ei tapahdu kädenkäänteessä. Lautakunnan sihteeri kuitenkin arvioi, että he saattaisivat saada päätöksen jo perjantaina virka-aikana. Alunperin Katylle oli määrätty perjantai klo 08:00 lopetusajaksi, mutta valitukseen vedoten asiankantaja sai Kurosen suostumaan siirtämään lopetusajan klo 14:00.
Valituslautakunta kertoi olevansa ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa toimeenpano on näin lyhyellä ajalla. Heidän mukaansa yleensä eläinlääkäri suostuu lykkäämään toimenpidettä, kunnes lautakunnalta on tullut päätös. Kuronen ei aluksi suostunut tähän, mutta loppujenlopuksi lautakunnan päätöstä odotettiin Kurosen huoneessa n. klo 15 saakka, jolloin lautakunnan päätös saatiin puhelimitse. Päätös oli yhteneväinen Kurosen lopettamispäätöksen kanssa.
Sekä asiankantaja että Katyn omistaja ottivat yhteyttä perjantain aikana sekä Kuroseen että läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksoniin ja yrittivät saada Katyn esim. virallisiin karanteenitiloihin tarkkailua ja rabiesvasta-ainetestejä varten tai Katyn lähettämistä Romaniaan karanteeniin. Tähän ei suostuttu, koska kuulemma oli kyse ihmishengistä ja epidemian uhasta. Tämä vaikuttaa mielestämme hyvin kaukaa haetulta syyltä ottaen huomioon, että vain Katyn omistaja ja hänen äitinsä olivat altistuneet Katylle. Kurosen mukaan myös eläinlääkäri Frisk oli altistunut, vaikka Katylla oli vastaanotolla kuonokoppa, ettei se olisi voinut edes nuolaista eläinlääkärin kättä.
Asiankantaja myös kertoi puhelimessa sekä Kuroselle että Löfgren-Erikssonlle, että Katy oli ollut Romaniassa kotihoidossa sisätiloissa joulukuusta asti ja ulkoillut vain aidatulla alueella, terveiden koirien kanssa, seka saanut rabiesrokotteet jopa kaksi kertaa. Molemmat eläinlääkärit saivat myös dokumentit mailitse tukemaan näitä tietoja, Bukarestin virkaeläinlääkäriltä sirutustodistuksen ja Onevetista täydellisen selostuksen Katylle tehdyistä toimenpiteistä. Jostain syystä asiankantajan mailit Löfgren-Erikssonlle eivät menneet läpi vaan palautuivat lähettäjälle, Kuronen sai mailit. Asiankantaja myös kertoi puhelimitse Auroran sairaalan tutkijan näkemyksen tartuntariskin mahdollisuudesta (vain puremalla tai suuria määriä koiran sylkeä limakalvolle) ja siihen vedoten pyysi Katya laitettavaksi karanteeniin tarkkailtavaksi ja vasta-ainetestejä varten. Kuronen sekä Löfgren-Eriksson eivät suostuneet tähän vedoten tilanteen vaarallisuuteen, ihmishenkien uhkaan ja epidemian mahdollisuuteen. Sekä Katyn omistaja että hänen äitinsä vetosivat Kuroseen puhelimitse useita kertoja muunlaisen ratkaisun löytämiseksi, turhaan. Kuronen myös kertoi Katyn omistajalle puhelimessa että mikäli hän ei tuo Katya lopetettavaksi sovittuna ajankohtana (perjantai klo 14:00) Kuronen hälyttää poliisin noutamaan Katyn. Kaiken lisäksi Kuronen ei ollut kertaakaan nähnyt Katya, päätös lopetuksesta tehtiin pelkästään Friskin kertoman perusteella. Katyn omistaja myös yritti saada Katyn viimeiseen asti röntgenkuvattua, jotta toinen mikrosiru olisi voitu todistaa tälläkin tavoin, mutta Kuronen ei suostunut tähänkään. Omistaja sai puhelimitse kiinni myös Eviran ylitarkastajan Virve Vallen, joka sanoi, että hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin.
Katy lopetettiin Espoon kaupungineläinlääkärin Taija Kurosen toimesta perjantaina 9.3.2012 klo 15:00.
Ensimmäisen, alustavan tuloksen perusteella, jonka Katyn omistaja sai Eviralta jo perjantai-iltana, Katyssa ei ollut raivotautia. Lopullinen tulos testistä tulee viikon lopussa.
Meidän virheemme tässä tapahtumaketjussa on se, ettemme tarkastaneet mikrosirua lentokentällä Katyn saapuessa Suomeen, jolloin olisimme voineet todeta mikrosirun joko toimivan normaalisti tai jo matkan aikana de-aktivoituneen, tai olisimme huomanneet toisenkin ylimääräisen sirun ja Katy olisi voitu vielä palauttaa Romaniaan, jolloin nuori ja terve koira olisi saanut elää. Mikäli jokin osa tässä onnettomien yhteensattumien ketjussa olisi mennyt toisin, se olisi mahdollisesti muuttanut Katyn kohtalon.
Ymmärrämme viranomaisten puolen hyvin vakavan taudin ollessa kyseessä, mutta ihmettelemme silti heidän haluttomuuttaan saada selville totuus tapahtuneesta, sekä heidän joustamattomuuttaan toisenlaisen ratkaisun löytämiseksi . Miksi ei edes yritetty käyttää harkintaa, sillä kaikki rabiestartuntaa vastaan sotivat todisteet tarjosivat toisenlaisen ratkaisun tilanteeseen, kuten karanteenin, joka Katyn käytöksen perusteella ei olisi ollut edes vaikea toteuttaa. Olemme myös hyvin hämmentyneitä siitä, kuinka ylimielisesti ja jopa epäasiallisesti virkamiesasemassa olevat eläinlääkärit suhtautuivat Katyn omistajaan, omistajan äitiin ja kanteen nostajaan. Mieleen myös tulee Eviran Virva Vallen kannanotosta, että jos kaupungin- ja läänineläinlääkärin suhtautuminen tosiaan olisi ollut toinen, olisiko Katy vielä hengissä? Uskoivatko he todellakin rabiesuhkaan, vai oliko kyse sittenkin vain negatiivisesta asenteesta ulkomaisia rescue-koiria kohtaan ja halusta "antaa opetus" rescue-yhdistykselle kun kerran mahdollisuus sellaiseen kerrankin ilmaantui?
Omistaja on surun murtama tapahtuneen johdosta. Hän ei osannut kuvitellakaan mitä eläinlääkärikäynnistä seuraa ja kuinka julman kohtalon Katy joutuu kokemaan.
Myös yhdistys on syvästi järkyttynyt ja pahoillaan tapahtuneesta, Katyn, Andan ja Katyn omistajan puolesta.
Katy omistajan sylissä lopetusta edeltävänä iltana.
*Valitettavasti eläinlääkäri kannattaa valita suositusten perusteella tai ottaa etukäteen selvää minkälainen suhtautuminen eläinlääkärillä on ulkomailta tulleisiin rescue-eläimiin. Ei sen takia, että aina olisi uhka lopettamisesta, vaan jo pelkästään sen takia, että eläimeen kohdistuva mahdollinen ennakkoasenne alkuperämaan takia ei hämärtäisi eläinlääkärin kykyä tehdä parasta mahdollista diagnoosia ja hoitosuositusta haettuihin oireisiin.* "
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Hämmennys Maximus ja muita(kin) kuulumisia
Ihmistäni alkaa vähän ihmetyttää, hämmentää ja ärsyttää. Olen kuulemma kuin pienet kakarat; menen ja tulen ja leikin ja riehun niin kuin missään ei olisi mitään vikaa, ja silti on nyt kuukauden sisään jouduttu ravaamaan eläinlääkärissä ja muutenkin potemaan. Ihan plaah.
Enpäs ole muutenkaan kirjoitellut pitkään aikaan, saisikohan sitä jotenkin elämän joulukuun alusta lähtien tiivistettyä muutamaan lauseeseen... No teenpä pienen listan.
- Uusia ruokia jotka ovat osoittautuneet herkuksi: popcorn, näkkileipä, hapankorppu, ruisleipä, kananmuna (raaka sekä keitetty), kurkku, mustikkakeitto ja omena.
- Lumessa kahlaaminen ja juokseminen ja jäniksena pomppiminen on parasta ikinä!
Siinäpä kai se elämä pääpiirteissään. Syön ja leikin ja nukun ja elämä on helppoa. Ihmiseni mielestä joskus vähän liiankin helppoa.
Pari kertaa olen käynyt koirakoulussa opettelemassa olemaan ihmisiksi, tai siis koiriksi tai jotain. No siis käyttäytymään ihmiseni mielestä vähän siivommin. Häntä alkoi kyllästyttää kun vedin hihnassa ja urisin vastaantuleville koirille. Pevi-kouluttaja Kirsi Aalto testasi minut pehmeäksi mutta hyvähermoiseksi koiraksi, ja suhde/luottamus ihmiseeni on ihan hyvällä mallilla. Töitä toki on vielä tehtävänä, mutta hissukseen hyvä tulee.
Maaliskuun puolivälissä me aloitetaan toko-kurssi Malminkartanolla, ja sitten kun ne viisi kertaa on opiskeltu, mennään vielä toiselle toko-kurssille heti kaksi päivää edellisen kurssin päättymisen jälkeen. Niin että harrastuksia ainakin nyt sitten on! Saan ainakin treenata sitä julkisissa liikkumista. Ihmiseni mielestä se sujuu minulta muuten kyllä jo ihan mallikkaasti, paitsi että säälii minua Pasilan asemalla missä on pakko kulkea liukuportaissa ja minä pelkään niitä ihan hillittömästi. Onneksi sinne Malminkartanolle mentäessä vaihdetaan junaa Huopalahdessa, missä on pelkkiä tavallisia portaita. Ne menee kuin vettä vaan, ja menisi nopeamminkin jos ihmiseni ei olisi minua hitaampi!
Tammi-/helmikuun vaihteessa ihmiseni kiinnitti huomiota siihen että hänen mielestään nuolin vähän liikaa tuota poikajuttuani, ja mielenrauhan saamiseksi käytti minut eläinlääkärissä. Oli vähän hämmentävää kun hän yritti saada minulta pisunäytettä ennen lääkärille lähtöä... Ensin minut on opetettu tekemään pisut vain ulos, ja sitten yritetään saada minut lirauttamaan parvekkeella. Ihan tolkutonta hommaa. Mutta ihmiseni oli niin varma että jos hän yrittää saada näytteen minulta vasta kun lähdetään ulos, ja tunkea purkkia jalkojeni väliin kun teen tuohon ensimmäiseen mutkaan ensimmäiset lirut, niin pissaan vain hänen kädelleen tai takilleen. Tai molemmille. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. No kuitenkin. Hän sai parvekkeelta minulta sellaisen lirun kerättyä että se riitti eläinlääkärin laboratoriota varten. Näytteessäni oli verta mukana, ja vaikka ulkoapäin kaikki näytti olevan ihan kunnossa ja tervettä niin sain silti kahden viikon antibioottikuurin todennäköistä virtsaputkentulehdusta varten.
Mussuttelin niitä antibiootteja sen kaksi viikkoa aamuin illoin, ja kuurin loputtua torstaiaamuna menimme perjantai-iltana Tikkurilaan koirakouluni järjestämiin ohitustreeneihin. Lauantai-/sunnuntaiyönä ihmiseni sitten tuskin nukkuin kun minä yskin ja kaoin limaa ja valkoista vaahtoa pitkin mattoa ja lattioita. Vissiinkin sain pöpöjä sieltä Tikkurilasta. Olin kuulemma aika rassukka. Ihmiseni soitti sunnuntaina päivystävälle eläinlääkärille, joka tuumasi että tarkkaillaan tilannetta, mutta että jos ei helpota niin sitten viikolla voidaan mennä omalle lääkärille. Seuraava yö meni jo paremmin enkä enää yskinyt mitään ulos asti, mutta taas seuraavana yönä sain kakoa sitä inhottavaa limaa ulos. Ihmiseni soitti TAAS eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että tätä yskää on nyt vain aivan älyttömästi liikkeellä. Ja kun se kuulemma todennäköisesti oli viruksen aiheuttamaa, niin eipä sille oikein mitään voisi edes tehdä. Hellällä hoivalla ja mahdollisimman paljolla levolla pitäisi kuulemma helpottaa. Ihmiseni otti minulta lelutkin pois etten taas innostuessani saisi yskäkohtausta...
No viikossa olin yskäni kanssa jo ihan entiselläni, joskin sama tauti tarttui Utullekin, ja hän flunssailee vieläkin vähän. Tänään sitten satuin viattomasti istua napottamaan ihmiseni edessä ja haukottelemaan makeasti, kun hän huomasi kummallisen haavan/patin alahuulessani. Jos en olisi sitä tehnyt, niin ei hän sitä olisi kaikkien turpakarvojeni seasta edes huomannut. Arvatkaas kuka joutui TAAS eläinlääkärille? No minäpä tietysti. Nyt minulle on sitten tulehtunut huulipoimu joka vähän märkii. Eläinlääkäri meinasi että tuskin se on kovin kauaa minulla ollut, kun ei ollut mitään kroonistumisen merkkejä. Sanoi vain että meillä koirilla joilla näin poimuiset huulet on, tulehdus voi uusia helposti. Ihmiseni epäilemättä kyttää huuliani tästä lähin sen verran tarkalla seulalla että tuskin uusii...
Vaan eipä siinä vielä kaikki! Ihmiseni jutteli eläinlääkärin kanssa myös minun rapsuttamiseni määrästä, ja pohti mikä on normaalia talven kuivattaman ihon kirputtamista ja mikä ei. Siinä eläinlääkärin kirkkaassa valossa ihmiseni huomasi itsekin paljon selvemmin että nivusistani oli aika paljon karvaa pois ja iho vähän punoitti. Eläinlääkäri sanoi ettei voinut olla varma, mutta veikkasi että syynä on joko stressi, allergia tai loiset. Hoitokokeiluna sain kuitenkin Strongholdin paikallisvaleluliuoksen ampullista niskaani ja hännäntyveeni siltä varalta että minulla on syyhypunkki. Siihen mistä minä tähän hätään olisin kapin saanut, ei lääkäri osannut sanoa mitään ihmeempää. Antoi ihmiselleni vain ampullin samaa lääkettä Utullekin siltä varalta että hänet pitää hoitaa myös.
Nyt sitten odotellaan 2-3 viikkoa että tehoaako tuo ulkoloishäätö vai ei. Jos tehoaa ja minä rapsutan vähemmän ja punoitus laskee, niin kai minulla sitten oli kapi, ja sitten haetaan lääkkeelle vielä vahviste kuukauden päästä. Jos ei tehoa, niin sitten aletaankin arvailla onko minulla jokin ruoka-aineallergia. Ihmiseni tuumasi minulle että on pahoillaan, mutta toivoo että minulla on kapi, koska sen ainakin saisi näin helpolla hoidettua pois. Ruoka-aineallergian kanssa pelaaminen olisi kuulemma sitten vähän vähemmän mukavaa. Kuulemma myös vähän vähemmän halpaa...
Enpäs ole muutenkaan kirjoitellut pitkään aikaan, saisikohan sitä jotenkin elämän joulukuun alusta lähtien tiivistettyä muutamaan lauseeseen... No teenpä pienen listan.
- Uusia ruokia jotka ovat osoittautuneet herkuksi: popcorn, näkkileipä, hapankorppu, ruisleipä, kananmuna (raaka sekä keitetty), kurkku, mustikkakeitto ja omena.
- Lumessa kahlaaminen ja juokseminen ja jäniksena pomppiminen on parasta ikinä!
Siinäpä kai se elämä pääpiirteissään. Syön ja leikin ja nukun ja elämä on helppoa. Ihmiseni mielestä joskus vähän liiankin helppoa.
Pari kertaa olen käynyt koirakoulussa opettelemassa olemaan ihmisiksi, tai siis koiriksi tai jotain. No siis käyttäytymään ihmiseni mielestä vähän siivommin. Häntä alkoi kyllästyttää kun vedin hihnassa ja urisin vastaantuleville koirille. Pevi-kouluttaja Kirsi Aalto testasi minut pehmeäksi mutta hyvähermoiseksi koiraksi, ja suhde/luottamus ihmiseeni on ihan hyvällä mallilla. Töitä toki on vielä tehtävänä, mutta hissukseen hyvä tulee.
Maaliskuun puolivälissä me aloitetaan toko-kurssi Malminkartanolla, ja sitten kun ne viisi kertaa on opiskeltu, mennään vielä toiselle toko-kurssille heti kaksi päivää edellisen kurssin päättymisen jälkeen. Niin että harrastuksia ainakin nyt sitten on! Saan ainakin treenata sitä julkisissa liikkumista. Ihmiseni mielestä se sujuu minulta muuten kyllä jo ihan mallikkaasti, paitsi että säälii minua Pasilan asemalla missä on pakko kulkea liukuportaissa ja minä pelkään niitä ihan hillittömästi. Onneksi sinne Malminkartanolle mentäessä vaihdetaan junaa Huopalahdessa, missä on pelkkiä tavallisia portaita. Ne menee kuin vettä vaan, ja menisi nopeamminkin jos ihmiseni ei olisi minua hitaampi!
Tammi-/helmikuun vaihteessa ihmiseni kiinnitti huomiota siihen että hänen mielestään nuolin vähän liikaa tuota poikajuttuani, ja mielenrauhan saamiseksi käytti minut eläinlääkärissä. Oli vähän hämmentävää kun hän yritti saada minulta pisunäytettä ennen lääkärille lähtöä... Ensin minut on opetettu tekemään pisut vain ulos, ja sitten yritetään saada minut lirauttamaan parvekkeella. Ihan tolkutonta hommaa. Mutta ihmiseni oli niin varma että jos hän yrittää saada näytteen minulta vasta kun lähdetään ulos, ja tunkea purkkia jalkojeni väliin kun teen tuohon ensimmäiseen mutkaan ensimmäiset lirut, niin pissaan vain hänen kädelleen tai takilleen. Tai molemmille. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. No kuitenkin. Hän sai parvekkeelta minulta sellaisen lirun kerättyä että se riitti eläinlääkärin laboratoriota varten. Näytteessäni oli verta mukana, ja vaikka ulkoapäin kaikki näytti olevan ihan kunnossa ja tervettä niin sain silti kahden viikon antibioottikuurin todennäköistä virtsaputkentulehdusta varten.
Mussuttelin niitä antibiootteja sen kaksi viikkoa aamuin illoin, ja kuurin loputtua torstaiaamuna menimme perjantai-iltana Tikkurilaan koirakouluni järjestämiin ohitustreeneihin. Lauantai-/sunnuntaiyönä ihmiseni sitten tuskin nukkuin kun minä yskin ja kaoin limaa ja valkoista vaahtoa pitkin mattoa ja lattioita. Vissiinkin sain pöpöjä sieltä Tikkurilasta. Olin kuulemma aika rassukka. Ihmiseni soitti sunnuntaina päivystävälle eläinlääkärille, joka tuumasi että tarkkaillaan tilannetta, mutta että jos ei helpota niin sitten viikolla voidaan mennä omalle lääkärille. Seuraava yö meni jo paremmin enkä enää yskinyt mitään ulos asti, mutta taas seuraavana yönä sain kakoa sitä inhottavaa limaa ulos. Ihmiseni soitti TAAS eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että tätä yskää on nyt vain aivan älyttömästi liikkeellä. Ja kun se kuulemma todennäköisesti oli viruksen aiheuttamaa, niin eipä sille oikein mitään voisi edes tehdä. Hellällä hoivalla ja mahdollisimman paljolla levolla pitäisi kuulemma helpottaa. Ihmiseni otti minulta lelutkin pois etten taas innostuessani saisi yskäkohtausta...
No viikossa olin yskäni kanssa jo ihan entiselläni, joskin sama tauti tarttui Utullekin, ja hän flunssailee vieläkin vähän. Tänään sitten satuin viattomasti istua napottamaan ihmiseni edessä ja haukottelemaan makeasti, kun hän huomasi kummallisen haavan/patin alahuulessani. Jos en olisi sitä tehnyt, niin ei hän sitä olisi kaikkien turpakarvojeni seasta edes huomannut. Arvatkaas kuka joutui TAAS eläinlääkärille? No minäpä tietysti. Nyt minulle on sitten tulehtunut huulipoimu joka vähän märkii. Eläinlääkäri meinasi että tuskin se on kovin kauaa minulla ollut, kun ei ollut mitään kroonistumisen merkkejä. Sanoi vain että meillä koirilla joilla näin poimuiset huulet on, tulehdus voi uusia helposti. Ihmiseni epäilemättä kyttää huuliani tästä lähin sen verran tarkalla seulalla että tuskin uusii...
Vaan eipä siinä vielä kaikki! Ihmiseni jutteli eläinlääkärin kanssa myös minun rapsuttamiseni määrästä, ja pohti mikä on normaalia talven kuivattaman ihon kirputtamista ja mikä ei. Siinä eläinlääkärin kirkkaassa valossa ihmiseni huomasi itsekin paljon selvemmin että nivusistani oli aika paljon karvaa pois ja iho vähän punoitti. Eläinlääkäri sanoi ettei voinut olla varma, mutta veikkasi että syynä on joko stressi, allergia tai loiset. Hoitokokeiluna sain kuitenkin Strongholdin paikallisvaleluliuoksen ampullista niskaani ja hännäntyveeni siltä varalta että minulla on syyhypunkki. Siihen mistä minä tähän hätään olisin kapin saanut, ei lääkäri osannut sanoa mitään ihmeempää. Antoi ihmiselleni vain ampullin samaa lääkettä Utullekin siltä varalta että hänet pitää hoitaa myös.
Nyt sitten odotellaan 2-3 viikkoa että tehoaako tuo ulkoloishäätö vai ei. Jos tehoaa ja minä rapsutan vähemmän ja punoitus laskee, niin kai minulla sitten oli kapi, ja sitten haetaan lääkkeelle vielä vahviste kuukauden päästä. Jos ei tehoa, niin sitten aletaankin arvailla onko minulla jokin ruoka-aineallergia. Ihmiseni tuumasi minulle että on pahoillaan, mutta toivoo että minulla on kapi, koska sen ainakin saisi näin helpolla hoidettua pois. Ruoka-aineallergian kanssa pelaaminen olisi kuulemma sitten vähän vähemmän mukavaa. Kuulemma myös vähän vähemmän halpaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)