Ihmistäni alkaa vähän ihmetyttää, hämmentää ja ärsyttää. Olen kuulemma kuin pienet kakarat; menen ja tulen ja leikin ja riehun niin kuin missään ei olisi mitään vikaa, ja silti on nyt kuukauden sisään jouduttu ravaamaan eläinlääkärissä ja muutenkin potemaan. Ihan plaah.
Enpäs ole muutenkaan kirjoitellut pitkään aikaan, saisikohan sitä jotenkin elämän joulukuun alusta lähtien tiivistettyä muutamaan lauseeseen... No teenpä pienen listan.
- Uusia ruokia jotka ovat osoittautuneet herkuksi: popcorn, näkkileipä, hapankorppu, ruisleipä, kananmuna (raaka sekä keitetty), kurkku, mustikkakeitto ja omena.
- Lumessa kahlaaminen ja juokseminen ja jäniksena pomppiminen on parasta ikinä!
Siinäpä kai se elämä pääpiirteissään. Syön ja leikin ja nukun ja elämä on helppoa. Ihmiseni mielestä joskus vähän liiankin helppoa.
Pari kertaa olen käynyt koirakoulussa opettelemassa olemaan ihmisiksi, tai siis koiriksi tai jotain. No siis käyttäytymään ihmiseni mielestä vähän siivommin. Häntä alkoi kyllästyttää kun vedin hihnassa ja urisin vastaantuleville koirille. Pevi-kouluttaja Kirsi Aalto testasi minut pehmeäksi mutta hyvähermoiseksi koiraksi, ja suhde/luottamus ihmiseeni on ihan hyvällä mallilla. Töitä toki on vielä tehtävänä, mutta hissukseen hyvä tulee.
Maaliskuun puolivälissä me aloitetaan toko-kurssi Malminkartanolla, ja sitten kun ne viisi kertaa on opiskeltu, mennään vielä toiselle toko-kurssille heti kaksi päivää edellisen kurssin päättymisen jälkeen. Niin että harrastuksia ainakin nyt sitten on! Saan ainakin treenata sitä julkisissa liikkumista. Ihmiseni mielestä se sujuu minulta muuten kyllä jo ihan mallikkaasti, paitsi että säälii minua Pasilan asemalla missä on pakko kulkea liukuportaissa ja minä pelkään niitä ihan hillittömästi. Onneksi sinne Malminkartanolle mentäessä vaihdetaan junaa Huopalahdessa, missä on pelkkiä tavallisia portaita. Ne menee kuin vettä vaan, ja menisi nopeamminkin jos ihmiseni ei olisi minua hitaampi!
Tammi-/helmikuun vaihteessa ihmiseni kiinnitti huomiota siihen että hänen mielestään nuolin vähän liikaa tuota poikajuttuani, ja mielenrauhan saamiseksi käytti minut eläinlääkärissä. Oli vähän hämmentävää kun hän yritti saada minulta pisunäytettä ennen lääkärille lähtöä... Ensin minut on opetettu tekemään pisut vain ulos, ja sitten yritetään saada minut lirauttamaan parvekkeella. Ihan tolkutonta hommaa. Mutta ihmiseni oli niin varma että jos hän yrittää saada näytteen minulta vasta kun lähdetään ulos, ja tunkea purkkia jalkojeni väliin kun teen tuohon ensimmäiseen mutkaan ensimmäiset lirut, niin pissaan vain hänen kädelleen tai takilleen. Tai molemmille. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. No kuitenkin. Hän sai parvekkeelta minulta sellaisen lirun kerättyä että se riitti eläinlääkärin laboratoriota varten. Näytteessäni oli verta mukana, ja vaikka ulkoapäin kaikki näytti olevan ihan kunnossa ja tervettä niin sain silti kahden viikon antibioottikuurin todennäköistä virtsaputkentulehdusta varten.
Mussuttelin niitä antibiootteja sen kaksi viikkoa aamuin illoin, ja kuurin loputtua torstaiaamuna menimme perjantai-iltana Tikkurilaan koirakouluni järjestämiin ohitustreeneihin. Lauantai-/sunnuntaiyönä ihmiseni sitten tuskin nukkuin kun minä yskin ja kaoin limaa ja valkoista vaahtoa pitkin mattoa ja lattioita. Vissiinkin sain pöpöjä sieltä Tikkurilasta. Olin kuulemma aika rassukka. Ihmiseni soitti sunnuntaina päivystävälle eläinlääkärille, joka tuumasi että tarkkaillaan tilannetta, mutta että jos ei helpota niin sitten viikolla voidaan mennä omalle lääkärille. Seuraava yö meni jo paremmin enkä enää yskinyt mitään ulos asti, mutta taas seuraavana yönä sain kakoa sitä inhottavaa limaa ulos. Ihmiseni soitti TAAS eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että tätä yskää on nyt vain aivan älyttömästi liikkeellä. Ja kun se kuulemma todennäköisesti oli viruksen aiheuttamaa, niin eipä sille oikein mitään voisi edes tehdä. Hellällä hoivalla ja mahdollisimman paljolla levolla pitäisi kuulemma helpottaa. Ihmiseni otti minulta lelutkin pois etten taas innostuessani saisi yskäkohtausta...
No viikossa olin yskäni kanssa jo ihan entiselläni, joskin sama tauti tarttui Utullekin, ja hän flunssailee vieläkin vähän. Tänään sitten satuin viattomasti istua napottamaan ihmiseni edessä ja haukottelemaan makeasti, kun hän huomasi kummallisen haavan/patin alahuulessani. Jos en olisi sitä tehnyt, niin ei hän sitä olisi kaikkien turpakarvojeni seasta edes huomannut. Arvatkaas kuka joutui TAAS eläinlääkärille? No minäpä tietysti. Nyt minulle on sitten tulehtunut huulipoimu joka vähän märkii. Eläinlääkäri meinasi että tuskin se on kovin kauaa minulla ollut, kun ei ollut mitään kroonistumisen merkkejä. Sanoi vain että meillä koirilla joilla näin poimuiset huulet on, tulehdus voi uusia helposti. Ihmiseni epäilemättä kyttää huuliani tästä lähin sen verran tarkalla seulalla että tuskin uusii...
Vaan eipä siinä vielä kaikki! Ihmiseni jutteli eläinlääkärin kanssa myös minun rapsuttamiseni määrästä, ja pohti mikä on normaalia talven kuivattaman ihon kirputtamista ja mikä ei. Siinä eläinlääkärin kirkkaassa valossa ihmiseni huomasi itsekin paljon selvemmin että nivusistani oli aika paljon karvaa pois ja iho vähän punoitti. Eläinlääkäri sanoi ettei voinut olla varma, mutta veikkasi että syynä on joko stressi, allergia tai loiset. Hoitokokeiluna sain kuitenkin Strongholdin paikallisvaleluliuoksen ampullista niskaani ja hännäntyveeni siltä varalta että minulla on syyhypunkki. Siihen mistä minä tähän hätään olisin kapin saanut, ei lääkäri osannut sanoa mitään ihmeempää. Antoi ihmiselleni vain ampullin samaa lääkettä Utullekin siltä varalta että hänet pitää hoitaa myös.
Nyt sitten odotellaan 2-3 viikkoa että tehoaako tuo ulkoloishäätö vai ei. Jos tehoaa ja minä rapsutan vähemmän ja punoitus laskee, niin kai minulla sitten oli kapi, ja sitten haetaan lääkkeelle vielä vahviste kuukauden päästä. Jos ei tehoa, niin sitten aletaankin arvailla onko minulla jokin ruoka-aineallergia. Ihmiseni tuumasi minulle että on pahoillaan, mutta toivoo että minulla on kapi, koska sen ainakin saisi näin helpolla hoidettua pois. Ruoka-aineallergian kanssa pelaaminen olisi kuulemma sitten vähän vähemmän mukavaa. Kuulemma myös vähän vähemmän halpaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti