Nyt ei emäntä edes kysellyt blogin omistajalta lupaa kirjoittaa, kun kiehuttaa sen verran pahasti että varmana sanon mitä mielen päällä on!
Nyt vähän lähdekritiikkiä, hyvät toverit. Jos luette asian X vaikka Hesarista niin melko suurella todennäköisyydellä toimittaja ei ole vääntänyt juttua kieroon omia tarkoitusperiään auttamaan. Jos taas luette asian Y esim. Suomi24:n keskustelufoorumilta, niin (anteeksi nyt suorasukaisuuteni) kuka oikeasti on niin debiili että uskoo sieltä lukemiaan juttuja. Ainakaan sellaisenaan, tekemättä vähän omaa taustatyötä.
Kyllä, tässä on taas puhe koirankoulutuksesta. Ja kyllä, tästä tulee romaani.
Kaikki meidät tuntevat tietävät että Kaapo on
kasvatettu pevi-metodilla ja että emännän mielestä SEY on yksi universumin turhimmista tahoista, jonka aktiivit ja julkipersoonat ovat juuri sellaisia ihmisiä jotka etenkin koirankoulutuksesta argumentoivaa keskustelua yritettäessä tunkevat sormet korviin ja hokevat LA-LA-LA! Nämä faktat eivät ole salaisuuksia ja seison täysin valintojeni ja mielipiteideni takana, mutta ihan kauheasti niitä ei tule tuolla ulkomaailmassa satunnaisten hyvänpäiväntuttujen seurassa huudeltua. Ai miksikö? No siksi, että järkyttävän moni EI harrasta lähdekritiikkiä. Käytännössä tämä ilmenee niin, että kuultuaan sanan "pevi" porukasta löytyy äkkiä viisi asiantuntijaa jotka ovat "lukeneet" aiheesta (niin, sieltä Suomi24:lta...) ja haluavat tietää millä perusteella annan itselleni oikeuden pahoinpidellä koiraani. Ja alan olla ihan oikeasti aikas väsynyt aloittamaan sitä vartin luentoa joka alkaa lauseella "Ei, olet ymmärtänyt väärin, asia menee oikeasti niin että.."
Ja miksi näitä harhakäsityksiä sitten on liikkeellä niin paljon? No, minä henkilökohtaisesti syytän kolmea tahoa. Ensinnä SEY:tä joka on tehnyt varsin tehokasta työtä pevin mustamaalaamiseksi "faktoilla" jotka perustuvat pääasiassa joko yhä avoimeen tutkimustietoon (tai vaihtoehtoisesti sellaiseen tutkimustietoon joka palvelee heidän agendaansa) tai asioiden vääristelyyn/liioitteluun.
He tykkäävät jankuttaa pahoinpitelynäkökulmaansa, kun jokainen peviin vähääkään perehtynyt tietää täsmälleen että lähtökohtaisesti koiraan nimenomaan EI kosketa opetustilanteessa. Todellisessa elämässä tietysti on koiria ja tulee tilanteita joissa sitä ei voi välttää. Jos syystä tai toisesta aggressiiviseksi päässyt koira on tulossa päälle (kaikki elikot kun eivät ole saaneet viettää sitä pullantuoksuista kotikoiran elämää syntymästään saakka, maailma ei ole täydellinen), niin minä tosiaan haluaisin nähdä miten sellainen koira laannutetaan SEY:n rakastamalla "positiivisella vahvistamisella".
[edit] Lisäyksenä/perusteluna vielä se, että minun mielestäni on lyhytkatseista rummuttaa sen puolesta että yksi tapa sopii kaikille. Eläimiä on ihan samalla tavalla eriluonteisia kuin me ihmisetkin ollaan, joten minusta on vähintäänkin typerää olettaa että jos kahden kilon arka ja pehmeäluonteinen chihu oppii nakinpalalla ohittamaan muut koirat nätisti, saman on muka pädettävä 50 kiloiseen, kovaluonteiseen ja sopivasti vahtivieteillä siunattuun rotikkaan. Joopa joo. [/edit]
He ovat samaten tähänastisen kokemukseni perusteella täysin kykenemättömiä käsittelemään edes ajatustasolla sitä että pevissä koiran kasvattaminen ja kouluttaminen katsotaan kahdeksi eri asiaksi. Kasvattaminen on sitä mitä oletan ja etenkin toivon kaikkien vanhempienkin opettavan lapsilleen: kävellään nätisti, ei riehuta ja remuta, maltetaan odottaa kun täytyy, tullaan kotiin kun käsketään ja yleisesti ottaen uskotaan kun sanotaan. Nämä ovat niitä perusasioita joista "ei neuvotella" ja joista ei tipu palkkaa, koska on kyse peruskäyttäytymisestä (hihnakäytös, ohitukset, luoksetulo jne.). Kouluttaminen on sitten asia ihan erikseen. Puhutaan "tempuista", koiran päässä "erillisestä työstä", kuten istu, maahan, ryömi, hyppää ja niin päin pois, josta tottakai tulee palkka. Koulutuksen suhteen peviläiset on ihan samanlaisia nami-/lelukouluttajia kuin "kukkahattutäditkin" (kaikella ystävyydellä).
SEY tykkää myös alleviivata sitä kuinka laumanjohtajateoria on kuollut ja kuopattu, mutta toistaiseksi en ole saanut perusteluja miksi. Lähin "selitys" jonka muistelen lukeneeni on että positiivisen vahvistamisen vaikutuksista saatu tutkimustieto kumoaa laumanjohtajuusteorian. Miten muka? Ne ovat kaksi aivan täysin eri asiaa. Ainoa fakta laumanjohtajuusteoriasta on se, että tutkimustulokset ovat yhä inkonklusiivisia suuntaan tai toiseen. Jokainen valitkoon aukottomia (ja puolueettomia!) tuloksia odotellessaan oman seurakuntansa, minä valitsin teorian kannattamisen.
[off topic] Erään äärimmäistä hiusten repimistä aiheuttaneen SEY:n tiedotteen lukemisen jälkeen laskin siinä esiintyneet argumentaatiovirheet ja pääsin muistaakseni viiteen. Yksi heidän toistuvista lemppareistaan tuntuu olevan esittää asiaa "enemmistön" näkökulmasta, mutta taas sitä sisältökritiikkiä please, vaikka suurin osa ihmisistä on asiasta jotakin mieltä ei tarkoita aukottomasti että se on totta. Maapalloakin väitettiin litteäksi kohtuullisen kauan... Toinen suosikki vaikuttaa olevan käänteisen todistustaakan käyttäminen: Jos heillä ei ole todisteita oman kantansa perusteeksi, asia esitetään niin että koska "vastustaja"(kaan) ei voi todistaa omaa kantaansa, se on väärä. Mutta eipä tästä taas sen enempää, aihe "SEY" nostaa aina meikäläisen verenpaineet kattoon, voisin jatkaa pitempäänkin.
[/off topic]
Toinen taho jota syytän harhakäsityksistä on me koiranomistajat itse. Me puhumme niiden näkökulmien puolesta joihin itse uskomme (esimerkkinä tämä kirjoitus) ja kaikki muut ovat väärässä. Tai idiootteja. Kirjattakoon tähän nyt että minulle on aivan se ja sama vaikka muut kouluttaisivat ja kasvattaisivat koiransa päällään seisten jos se kerran heille toimii. Minä pystyn hyväksymään toisten tavat tehdä asioita niin kauan kuin hekään eivät hypi minun silmilleni. Minä nousen barrikadeille siinä vaiheessa kun vastaan tulee väärää tietoa, huhupuheita ja lynkkausmentaliteettia, ja mikä etenkin vie lopulta meikäläisen yli laidan: väärin perustein.
Kolmas syyttämäni taho on asiaansa osaamattomat kouluttajat ja "itseoppineet ammattilaiset". Käsite ei luonnollisestikaan ole aukoton, mukaan mahtunee onnistujiakin. Mutta jos tapaa Z omaan koiraansa onnistuneesti käyttänyt ihminen perustaa sille pohjalle koirakoulun (ja mikä pelottavinta,
ongelmakoirakoulun) niin ainekset katastrofiin ovat aika hyvin alusta alkaen kasassa.
Tarinoita aiheesta on liikkeellä paljon. Tässä vasta männäkesänä kuulin juttua kouluttajasta joka tituleerasi itseään pevi-kouluttajaksi, ja jonka asiakas tilasi käymään kotonaan. "Kouluttaja" oli ovesta sisään astuessaan välittömästi paiskannut kolinapurkin koiraa kohti, joka siinä vaiheessa lähinnä tulijasta kiinnostuneena oli kurkkinut omistajansa takaa häntä ystävällisesti heiluen. Koira sai sätkyn ja emäntä vielä koiraakin enemmän, ja vähemmän yllättäen kertoi jälkeenpäin kaikille tutuilleen miten kamalaa tämä pevi on, ja varoitti tietysti välttämään sitä kuin ruttoa. Jälleen yksi itseoppinut kaatoi lisää sitä itseään oikeasti toimivan metodin niskaan. Tässä kun pätee se perinteinen tosiasia että huono maine leviää kuin kulovalkea, oli se sitten perusteltua tai ei.
Minun toiveeni joulupukille tänä vuonna on se, että ihmiset ihan oikeasti tekisivät taustatyötä asioiden eteen. Ei sitä autoakaan osteta ihan mistä tahansa, tai (toivottavasti) kuvitella että vuokra-asunnossa Helsingin ydinkeskustassa 200 eurolla kuukaudessa ei ole mitään hämärää. Lapsiakaan ei varmaan anneta hoitoon ihan minne vaan. Mikä siinä on että kun tulee kyse eläimistä, ihmisillä tuntuu tippuvan välittömästi laput silmille. Tässä vastikään tuli vastaan tyttö joka kertoi koiransa olevan pentutehtaasta. Hetken mietin miten esittäisin kysymykseni edes jotenkin ystävällisesti, mutta että miksi ihmeessä hän on eläimen sellaisesta ottanut. Oli kuulemma googlettanut koiran myyjän vasta koiran Virosta haettuaan ja asian valjettua ei enää ollut saanut viesteihinsä ja puheluihinsa vastausta. Ihme ja kumma. Minun järkeeni ei yksinkertaisesti mahdu miksi sitä myyjää ei googletettu ENNEN koiran hankkimista.
Sama koiran koulutuspaikan etsimisessä. Miksi ihmisillä ei soi hälytyskellot siinä kohtaa kun kouluttaja kertoo sivuillaan olevansa erikoistunut ongelmakoiriin, mutta missään ei lue
mistä tai edes
miten on oppinsa saanut. Meriittejä kyllä listataan ja kokemusta on aina "kertynyt omien koirien kautta", mutta ne eivät edelleenkään vastaa kysymyksiin mistä/miten. Se, että kouluttaja sanoo olevansa pevi- tai ongelmakoirakouluttaja, tuntuu olevan joku samanlainen titteli kuin "universumin presidentti" jota ei kyseenalaisteta. Ei tarvitse kuin kirjoittaa googleen sana "pevi" ja ensimmäisenä hakutuloksena on metodin kehittäjän Pertti Vilanderin sivu mistä löytää kaiken tiedon aiheesta, myös Suomen
virallisten pevi-kouluttajien yhteystiedot. Tämän ylitsevuotavan helppouden nimissä on hyvin vaikea hyväksyä selitystä "minä en tiennyt". Toisaalta, jos on niin tyhmä (anteeksi nyt) että ei uskalla/tajua kysyä lisätietoja, niin ei kyllä voi syyttää kuin itseään. Harmillista tässä kaikessa on se, että toisin kuin "namikoulutuksessa", "ongelmakoirakoulutuksessa" on paljon todennäköisempaa tehdä koiralle oikeasti tuhoa jos sitä aitoa osaamista ei ole.
Minulla on välillä vähän outoja "harrastuksia". Yksi niistä on ajoittain netissä vastaan tulevien "ongelmakoirakouluttajien" testaaminen. Siis sellaisten jotka joko sanovat olevansa pevi-kouluttajia (ja tasan tiedän että eivät ole) ja/tai edellä olevan kappaleen mukaisesti omien sanojensa mukaan kouluttavat ongelmakoiria mutta eivät tarkenna oman oppinsa lähdettä. Pistän heille joko palautelomakkeella tai sähköpostilla kyselyä oppitaustastaan ja muutamasta muusta asiasta, ja odotan saanko reaktiota.
Syksyllä törmäsin
sivustoon joka vaikutti vähän liian hyvältä ollakseen totta, ja pistin viestin menemään kouluttajan palautelomakkeelle. Unohdin itseasiassa koko asian, kunnes eilen satuin lukemaan erästä viestiketjua tätä samaista kouluttajaa koskien. Kun kävin kurkkaamassa, niin paitsi ettei kysymykseeni ollut koskaan vastattu, se oli poistettu kokonaan. Uutena elementtinä oli myös, että jätetyt viestit eivät enää tule suoraa näkyviin vaan menevät sivuston omistajan hyväksynnän kautta. Voitte arvata montako ei-mairittelevaa viestiä palautteiden joukossa on. Kyllä, tasan nolla. Tälle aamua viestiketjussa yksi keskustelijoista kertoi laittaneensa testimielessä positiivisen viestin vaikka ei ole ikinä kyseisellä kouluttajalla käynyt. Se meni läpi. Eikö kouluttajan tulisi edes tietää ketä hänella on ollut asiakkaana?
Minä siis en henkilökohtaisesti tätä kouluttajaa tunne, enkä tiedä miten ja kuinka onnistuneesti hän sivuillaan kertomiaan koulutusmetodeja käytännössä toteuttaa. Olen ainoastaan kuullut ihmisistä jotka tällä kouluttajalla käytyään ovat lopulta päätyneet vaihtamaan kouluttajaa, mutta suullisesti kiertävän informaation totuusarvonhan olen tässä kirjoitukseni varrella jo kertaalleen kyseenalaistanut. Minulla ei ole mitään omaa vendettaa tätä kouluttajaa vastaan, ainoastaan kouluttajia jotka eivät ole työnsä suhteen avoimia, ja sellaiselta tämä juuri vaikuttaa.
Varoitukseni, tai paremminkin kehotukseni varovaisuuteen ja harkinnan käyttämiseen hänen palveluidensa käyttämisen suhteen, perustuu täysin tähän todennäköiseen "tilastojen puhdistukseen ja valikointiin" sekä siihen että edelleenkään hän ei ole antanut vastausta oppinsa taustoista. Viimeisenä lipsahdin vielä varmaan monen muun mielestä sinne vainoharhaisuuden puolelle, ja kokeilin Suomen yritysrekisterin hakua. Ei löydy, vaikka noilla asiakasmäärillä mitä sivuilla annetaan ymmärtää kaiken järjen mukaan pitäisi olla alv-velvollinen. Joku tuossa paikassa haiskahtaa...
