Parvekebisneksiä

Tälleen kesäsin on kiva käydä välillä ulkona syömässä.
Puolijäinen kalkkunankaula viilentääkin mukavasti hellelenkin jälkeen.

Osallistuin ahkerasti lauantaiaamun siivousoperaatioon. 
Ihmiseni tuli lähempää katsomaan, niin en jaksanu ees korviani lotkauttaa, 
vähän pyöräytin silmiäni sen suuntaan et "et oo tosissas", 
niin se meni pois siivoon ihan keskenään.

Kaapomies on kesämies

Vähänks oon söpö. Ei mulla muuta. Kiitti moi!

Kärpeleen punkerot

Kolme viikkoa sitten käytiin trimmattavana. Tänään ihmiseni osti furminaattorin. Kymmenen minuutin pikaoperaatiossa minusta irrotettiin odottamattoman iso kasa pohjavillaa ja kaksi punkkia leuan alta. 

Sanonpa vain että perkeleen punkit. Tämän kesän punkkisaldo tähän mennessä 3 kiinni purrutta ja 3 irtokävelijää. Punkkihäätölitkuja minulla ei tällä hetkellä ole, koska minulla on kesäkuun alussa aika osteopaatille (kerron myöhemmin tarkemmin, mutta ei minulla mitään hätää ole, elkää huoliko) ja osteopaattitäti sanoi ihmiselleni että haluaisi minut nähtäväkseen mahdollisimman luomuna.

Ihmiseni on myös tehnyt jonkinlaista minitutkimusta paremmasta punkeronpoistovälineestä kuin tuo "punkkiavain" (kuvassa tuo vähän pisaran mallinen, pullonavaajan näköinen kapistus). Tärkein kriteeri on että väline ei saa puristaa punkkia, ettei se irrotettaessa ns. oksenna puremakohtaan sisuksistaan kaikkia niitä bakteereita joita justiinsa yritetään välttää. Eli ei punkkipihtejä. Tuo avain on muuten ihan hyvä, mutta hankala käyttää esim. silmän alla poskessa, mihin se kesän ensimmäinen punkinperkele oli asettunut herkuttelemaan.

Tällä hetkellä harkinnassa kaksi vahvimmin ehdolla olevaa on joko punkkilasso tai punkkikoukku, joissa on ideana "kiertää" punkki irti. Lasso toimii niin että kun se on sujautettu punkin ympäri, "kynää" kierretään jolloin lasso kiristyy ja vääntää punkin irti. Koukun idea taas on kiertää koko punkkia, jolloin se höllää helpommin irti. Koukun toiminta perustuu siihen, että "koukut" joilla punkki ihon alla paikalleen kiinnittyy ovat (ainakin mainosvideon mukaan) verrattavissa pulloharjaan. Suoraan ylös vetämällä "harjakset" antavat juurikin eniten vastusta, kun taas kiertäen vetämällä ne antavat luontevammin periksi.

Synttärikoirapoika!

JEE! Tänään on mun synttärit! Minä olen nyt (aika) iso poika, kokonaista 2 vuotta!

Teilläpä ei olekaan näin hienoa hirven niveltä kuin minkä minä sain lahjaksi! Maltoin odottaakin oikein mallikelpoisesti kun tiesin että minä sen saan kuitenkin! (Ihmiseni äidille terveisiä että hänen härkätikkunsa ovat kanssa hyviä, olen syönyt niitäkin jo kaksi!)

Nam nam rouskis nam...

Kesäturkki!

Ihmiseni halusi laittaa kuvan todisteeksi esim. äidilleen, jonka mielestä minä trimmauksen jälkeen "en ole niin erinäköinen kuin ennenkään"! Olenhan minä nyt IHAN kuin eri rekku tälleen sliipattuna!

Terveisiä kaikille naapuruston tytöille! Lenkillä nähdään!

Parit kuvat!

Ihmiseni kaiveli taas kännykkänsä arkistoista muutamat kuvat! Pistän ne tännekin koska tehän luonnollisesti kaikki rakastatte minun karvaisia kuviani yli kaiken!

Tässä me ollaan taiteilemassa koirapuistossa tukin päällä! Minä napotin kyllä ihan sievästi kameraan, mutta sitten TUOLLA rasahti!

Tässä minä olen vaanimassa laumallemme aamupalaa. Ihmiseni oli oikein kiltti kun antoi minun pitää ihan koko kärpäsen, ja otti itse sen sijaan kahvia.

Huomenta... Minä aina täältä omalta petiltäni huutelen välillä viereisiin peteihin. Mielellänihän minä olisin tästä sinne viereenkin loikannut pötköttelemään, mutta siitä olisi kuitenkin tullut taas välittömästi sanomista, niin jätin väliin. Ehkä ensi viikonloppuna, jos ihmiseni olisi vähän vastaanottavaisemmalla tuulella!

Lopuksi vielä kuva minun hienosta vinkupallostani! En tajua miksi tämä on ihmiseni mielestä niin kovin hauska, minulta jos kysytään niin tämän lelun tuunaus meni JUST niin kö Strömsössä.

Mun ope!

Hiphei! Torstaina 18.4. tulee telkkarista Silminnäkijä aiheesta "Koirat kouluun". Toinen ohjelmassa nähtävistä kouluttajista on minutkin tavoille opettanut Kirsi Aalto. Tai no, enempi hän kyllä ihmistäni koulutti kuin minua...

Me ollaan nyt aika huvittuneena seurattu sivusta tätä haloota, joka ohjelmasta on noussut jo ennen kuin se on edes esitetty. Ollaan kuultu juttua kuinka "namikoulukuntaa" ohjelmassa edustanut kouluttaja on jollakin omalla yleisöluennollaan jo vetänyt kunnon teatraalisen shown siitä miten hirveätä tämä toinen koulutusmuoto on. Kuulemma ihan oikeiden kyynelten säestämänä. Kuulopuheessa asiat toki monesti helpolla värjäytyvät vähän todellisuutta kirjavammiksi, mutta voitaneen olettaa että itse selän takana pa*kan puhuminen on oikeasti tapahtunut. Minun ja ihmiseni mielestä aika epäammattimaista toimintaa tuommoinen. Kritiikki ja mielipiteet on toki sallittu, mutta eikö olisi reilumpaa sanoa sitten päin naamaa, kuin juoruta nurkan takana.

Hyvänä esimerkkinä tämä universumin ja ihmiskunnan onnellisuuden suurin uhka: kolinapurkki. Yksi suurimmista itkun aiheista oli kuulemma taas ollut kuinka purkkiin laitetaan HERRAJUMALA KIVIÄ. Iik. Mitä väliä sillä on, onko purkissa kiviä, partakoneen teriä vai aseuraania, kun se on kerran siellä purkin SISÄLLÄ. Ihme jeesustelua. Namittajissa(kin) löytyy porukkaa jotka käyttää paineilmaa (pet corrector) tehosteeks tietyn käytöksen karsimiseen, eikä siinä tunnu olevan kenenkään mielestä mitään ihmeellistä, vaan siellä sitä hymy huulilla suhautellaan lenkillä menemään. Vaan otapa käyttöön purkki niin lynkkausporukka on valmis, vaikka idea on täysin sama - se ääni! Niin että mitä pahaa siinä purkissa siis on? "No kun se on purkki! Ja se heitetään siihen maahan! Niiskis ja byhyy!"

No kuitenkin! Me vannotaan Kirsin nimeen nyt, aina ja ikuisesti. Aamen.

Ihmiseni luonteelle ainakin passasi miljoona kertaa paremmin "kerralla ongelmat kuosiin" -tyyppinen lähestymistapa, kuin se että me oltaisiin hinkattu namikoulussa kurssitolkulla. Niin kuin joku tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa kerran totesikin, niin jos telkkarisi menee rikki niin haluatko että se korjataan kerralla vai että korjaaja tulee käymään vuoden verran joka tiistai kello 19. Toki, jos omistaja itse ei kykene olemaan koiransa luonteen vaatimalla tavalla tarvittaessa "tiukka" ja sitoutumaan "koulutustyyliin", vaan haluaa vaan halia karvakorvakaveria sohvannurkassa, niin joo paras unohtaa koko homma. Mutta se ei ole syy haukkua koulutusta, vaikka hävettäisi kuinka tunnustaa ettei itsellä rahkeet riittäneet.

Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli ensi viikolla esitettävään ohjelmaan: ME EI MALTETA ODOTTAA! Meidän televisiottomienkin onneksi se esitetään myös Yle Areenalla. Ohjelmasta julkaistun otteen perusteella jännä pläjäys tulossa. Etukäteen huvittaa lähinnä se, että (kun molemmat kouluttajat saivat itse valita koulutukseen valittavat koirat) namikoulukunnan edustajalla on työn alla 1 koira joka ainakin videon perusteella on ihan "perus" innokas hihnassavetäjä, ja Kirsillä opissa 2 koiraa joista toinen räyhää suu vaahdossa ja toinen käy samalla ensimmäisen kimppuun. Että ei ole ihan samantasoiset ongelmat koirilla... Samaten Kirsi treenaa koirien kanssa siellä missä ongelmakin on, eli ulkona, ja namityylillä pistetään omistaja istumaan iso amstaffi melkein sylissä keittiön pöydän ääreen. Minä ja ihmiseni toteamme tähän vain että jep jep...

Me voitais jo nyt alkaa vaatia tälle jatko-osaa, missä kouluttajat sais valita toisilleen ne koirat. Nähtäis lopultakin käytännössä miten niillä nameilla taltutetaan vaikka joku sellanen 40+ kg aggressiivinen yleisräyhä. Tai siis paremminkin ei nähtäis.