Kaapo 1 - vesi 0

Hähää. Mepä käytiinkin ihmiseni kanssa tänään koirapuistossa, kun tuli kevyesti ropsimalla vettä ja arvattiin ihan oikein ettei siellä ollut ketään muuta. Yksinkin kun meinaan on kiva haistella menemään, se on sellaista kuonojumppaa! No kuitenkin, ihmiseni on tässä ollut jo vähän epätoivoinen minun suhteestani veteen. Ei sillä muuten kuulemma mitään väliä ole, mutta kun hänen mielestään olisi ihan kiva että kuumina kesäpäivinä minä oppisin että jo se vedessä kahlaaminenkin vähän viilentää. Samaten hän kuulemma jätti joku aika sitten jäsenhakemuksen Etsijäkoiraliitolle, ja jos minusta joskus parin vuoden päästä sellainen sitten tulisi niin olisi aikas tärkeää että minä uskaltaisin tuolla maastossa vesiäkin ylitellä.

Siellä puistossa oli näitten viime päivien sateitten jälkeen ihan hillitön lammikko. Maassa oli pitkin poikin toisten koirien sellaisesta tukista raapimia kaarnan palasia, ja ihmiseni alkoi nakella niitä minulle sinne lätäkköön...

Ensin tämä homma meni näin että minä uskaltauduin vähän siihen lätäkön reunalle, mutta heti kun tajusin että hui tässä kastuu tassut, minä livistin niin nopeaa että kuvaankin jäi vain hännän pää.

Sitten tuli tämä vaihe missä minä uskaltauduin hiljalleen sinne lätäkön keskellekin jo, mutta voi jee jos siellä varpaissa tuntui jotakin kummituksia niin minä tein tällaisia hienoja väistöliikkeitä.

Välillä väistöliikkeitten tilalle tuli pakituksia...

Sitten minä aloin tutustua tähän ihmeelliseen ilmiöön nimeltä "lätäkkö" vähän tarkemmin täältä reunoilta alkaen.

Sitten minä uskalsin hakea niitä kaarnan palasia jo ihan lammikkolätäkön keskeltäkin!

Täähän onkin hei oikeastaan ihan kivaa! Heitä seuraava!