maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kiirettä pitää!

No kylläpä tässä taas tapahtuu kaikenlaista! Viikonloppuna en tahtonut ymmärtää miksi ihmiseni kämppis kantoi omat huonekalunsa kotoa pois, ja kiersin pitkin asuntoa vähän hukassa kun joka paikassa vain pyöri huonekalujen alta ja takaa paljastuneita pölypuudeleita. Ennen kuin ihmiseni siis imuroi ne pois. Ihmiseni oli lauantaina itse pakannut melkein kaikki loput meidän tavarat laatikoihin, ja kuskasi niitä kaksi henkilöautollista jonnekin pois. En vielä tiedä minne. Sunnuntaina sitten lähtivät ne toiset huonekalut. Meillä on nyt vähän aution näköistä kun ihmiseni on kerännyt olohuoneeseen kaikki alastomat huonekalut odottamaan kuulemma torstaita, jolloin nekin viedään pois. Minua vähän hirvittää muistetaanko minutkin ottaa mukaan...

Sunnuntaina kun ihmiseni kämppis kantoi omia tavaroitaan pois, minulla oli kova kiire kulkea pitkin asuntoa ja pissata pitkin poikin lattiaa. Ihmiseni oli vähän hämmästynyt miksi minä niin tein, kun oltiin kuitenkin käyty vasta viisi tuntia aikaisemmin aamulenkillä. Hän tuumi että jos minä olisin protestoinut ja näyttänyt mieltäni tätä kaikkea muuttoa vastaan, olisin varmaankin nostanut koipea, mutta kun minä lirauttelin ihan niin kuin tyttö pitkin lattioita. Ihmiseni sulki minut lopulta kylpyhuoneeseen kun mistään ei meinannut tulla mitään, minä pissailin nopeammin kuin hän ehti siivota. Siellä minä sitten odotin kunnes hän sai putsattua ja pestyä koko lattian.

Sen jälkeen me lähdettiin pitkälle lenkille, ja varmaan ensimmäisen parinsadan metrin matkalla minä pysähdyin ainakin kolmesti pisuttamaan litratolkulla. Kai minulla vain oli ihan hillitön vessahätä, vaikka ihmiseni ei vieläkään oikein käsitä mistä se kaikki pissa edes tuli. Hän veikkasi että olen puoliksi kameli ja olen varastoinut sitä jonnekin, mutta minusta tuntuu että se oli vitsi. Myöhemmin kun tultiin kotiin niin minä olin taas ihan kiltisti niin kuin aina ennenkin enkä pissinyt yhtään sisälle. En ole itsekään ihan varma mitä oikein tapahtui.

Nyt aamulla minusta oli vähän kurjaa kun ihmiseni lähti töihin, vaikka en ole piiiiiitkään aikaan jaksanut enää vaivautua edes ovelle kun hän on lähdössä. Tänä aamuna minä piilouduin sängyn alle (minne taas mahdun sammakkona ryömimään kun ihmiseni otti varapatjansa sieltä pois!) ja katselin sieltä vähän surkean näköisenä kun ihmiseni pakkasi reppuaan. Hän kyllä lupasi tulla takaisin...

Se mitä minä en vielä tiedäkään, on että ihmiseni varasi minulle tänään eläinlääkärireissun huomiselle tiistaille. Hän tahtoo käydä vielä näyttämässä takatassujani, jotka punoittavat vähän sen näköisesti että niissä saattaisi olla jonkinlainen pieni tulehdus. Ei ne kyllä minua ole yhtään haitanneet! Ihmiseni vähän veikkaa että homma on mennyt niin että minä olen ensin nuollut peppuani ja sen jälkeen tassujani, ja kuinkas ollakaan tassuissa on hiivaa. Mutta katsotaan nyt mitä se eläinlääkäri sanoo.

Samaten en vielä tiedä sitäkään, että ihmiselleni selvisi tänään töissä että siinä alakerrassa on koiratrimmaamo, ja nohevana tyttönä hän printtasi minusta pari kuvaa malliksi ja marssi sinne kysymään mitä minun edustuskelpoiseksi saamiseni tulisi kustantamaan. Kesäturkkiin keventäminen ei todennäköisesti vaikuta minun lämmönsäätelyyni mitenkään, ei tuo minun karvatakkini kuitenkaan niin paksu ole, mutta tuleepahan vähän siistimpi. Trimmaajatäti vaikutti todella mukavalta, ja arvioi että minun siistimiseeni menee ehkä puolisen tuntia ja hinnaksi tulee 25-40 euroa. Mennään sinne ensi maanantaina kello seitsemältä illalla. Silloin me jo asutaan uudessa osoitteessa ja sieltä pääsee kampaajalle vartissa bussilla. Minä pistän sitten jälkeenpäin kuvia!

Tänään minä pääsen vähän haistelemaan uutta kotia, kunhan ihmiseni tulee töistä. Hän oli pakkaamisensa kanssa vähän liiankin tehokas, ja huomasi viikonloppuna että puhelimen laturi on siististi pakattu mukaan niihin laatikoihin jotka jo on viety. Ei mennyt taas niin kuin Strömsössä. No, saanpahan ainakin kunnon lenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti