Taas puistoilemassa

Tänään me retkeiltiin taas käymään Mustissa ja mirrissä, ja ihmiseni osti minulle lisää minun suosikkiani, ihan supernamia lohirapumärkäruokaa jota aina välillä saan raksujeni kanssa! Sain myös puistopallon, jonka likaantumisella ei ole niin väliä. Sitä oli ihan huima saada jahdata ja retuuttaa ympäriinsä. Ihmistäni huvitti kun minä kannoin palloa narusta ja riuhdoin päätäni ympäriinsä kuin villihevonen, että sain pallon heilumaan joka suuntaan. Sain ainakin taas juosta itseni ihan läkähdyksiin!

Tänään puistoon tuli muitakin koiria, mutta ne menivät isojen koirien puolelle. Minä olen vielä siellä pienten puolella, että ihmiseni tarkkailee rauhassa miten suhtaudun vieraisiin koirakavereihin, ja saan hiljalleen totutella siihen että outojenkin koiruuksien lähellä ja kanssa on ihan ok olla. Sitä paitsi ne muut koirat olivat ihan hirmuisen isoja, ja minä olisin helposti voinut jäädä jalkoihin. Tosin minä olen niin supernopea, että olisin ehkä ollut kaikista vikkelin!

Vähän ennen kuin me lähdettiin kotiin, isojen koirien puolelle tuli kolme samojedia ja niitten kanssa minä kyllä vähän rähisin. Aiemmin tulleitten kanssa minä vähän ravasin kilpaa pitkin aitaa vieretysten, mutta niistä pörrökasoista minä en oikein tahtonut saada tolkkua. Ne olivat kyllä ihan kohtuullisen rauhallisen oloisia, ja olisivat olleet kiinnostuneita haistelemaan minuakin aidan läpi, mutta minä vähän pakoilin kun en ollut ihan varma.

Ihmiseni houkutteli minua pitkin muutamaa kiipeilytelinettäkin, ja kun lopuksi vielä osasin istua takapuolelleni telineen päälle päästyäni, sain palkinnoksi pienen herkkupalan. Kiipeily on kyllä tosi hauskaa. Eikä ne herkutkaan kyllä yhtään hassumpia ole! Ehkä mennään taas jo huomenna uudestaan puistoilemaan!

Ihmiseni tarvitsee saada parempi kameransa kuntoon, että saa minusta edustavampia kuvia! Tässä minä kuitenkin olen, ihka uuden puistopalloni kanssa!

Tässä minä olen juuri herännyt päikkäreiltä ihmiseni sylissä!