Onpa ollut jännittävä viikonloppu! Lauantaina minä sain tutustua Utuun. Ensin me ihan vähän nuuhkittiin hihnassa ja käytiin yhdessä pikkuriikkisellä kävelyllä. Takaisin tullessa minä yritin haukkua ja härnätä Utua leikkimään, mutta Utu vain jolkotteli eteenpäin kuin ei olisi kuullut mitään. Sitten minä haukuin vähän lisää kun minua ärsytti kun en saanut Utulta huomiota, otti vähän aivoon kun se ei ollut huomaavinaankaan minua. Minä olin pari tuntia yksin kotona sillä välin kun ihmiset ja Utu kävivät katsomassa toista asuntoa, ja sitten he kaikki tulivat käymään kotonani. Nyt me saatiin Utun kanssa haistella hihnatta ja tutustua hiukkasen paremmin.
Utu ärähti minulle aika kovaa, kun menin hänen raksuilleen omine lupineni omat syötyäni kun hän itse oli vielä niiden kimpussa, mutta en vinkunut vaan peräännyin vaan niin kuin kuuluikin. Turhasta ei ole lupa äristä, mutta nyt oli aihetta. Tuli ainakin selväksi että Utu on vanhempana naisena meistä kahdesta se pomo! Eeva käski Utun kauemmas kun minä makoilin rapsuteltavana oman ihmiseni sylissä, koska kyllä Utunkin täytyy tietää että minulla on myös oikeuteni. Ei hänkään saa yrittää omia minun ihmistäni silloin kun on minun oma Kaapo-hetkeni. Vasta kun minä menin taas matkoihini, oli Utun vuoro käydä halimassa ihmistäni. Meillä oli ihan leppoisaa, ja kunhan me vielä vähän paremmin tutustutaan, niin pian me varmaan jo makoillaan ihan vieretysten!
Illemmalla ihmiseni ystävä tuli yöksi kylään, ja Tommi oli kyllä tosi mukava ihminen hänkin! Hän toi minulle ikioman herkkupalapussin, ja sain tutustua häneen ihan rauhassa lattialla istuskellen ja välillä sain vähän nameja. Yöllä minä herätin ihmiseni pari kertaa haukahtamalla, kun toinen ihminen kulki makuuhuoneen oven takana, mutta sitten me nukuskeltiin ihan rauhassa aamuun asti. Pidätinkin hienosti monta tuntia, eikä täytynyt käydä yöllä ulkona! Me tehtiin iltapäivällä superpitkä lenkki, ja käytiin kotimatkalla äkkiä tutustumassa Siniinkin hänen etupihallaan. Sain Siniltä pienen palan herkkuleipää ja rohkaistuin nuuhkimaan hänetkin. Sinikin oli ihan supermukava!
Illalla meille tuli kotona käymään vielä pari uutta ihmistä, ja minä taisin alkaa olla jo aika väsynyt kaikkeen uuteen, kun minä pesiydyin turvaan sängyn alle ja murisin. Vaikka ihmiseni onkin päättänyt että ei ala minua väkisin sängyn alta kaivamaan, vaan saan olla siellä rauhassa ja turvassa jos kerran haluan, niin nyt hän haki minut sieltä pois ja laittoi makuuhuoneen oven hetkeksi kiinni etten päässyt palaamaan takaisin. Rauhassa saan toki olla, mutta ei kai siitäkään mitään tule että jään sinne asumaan enkä tule edes kun oma ihmiseni kutsuu. Ensin minä kiertelin huonetta vähän seiniä ja ihmiseni selkää pitkin, mutta sitten minä uskalsin taas parkeerata hänen syliinsä.
Se miesihminen oli ihan mukava ja häntä minä uskalsin haistella paljon enemmän, mutta sitä naisihmistä minä vielä arastelin. Murisinkin välillä. Ihmiseni vähän luulee sen johtuvan siitä, että hän on puheissaan ja liikkeissään paljon eläväisempi ja nopeampi kuin kaikki muut ihmiset joita olen tavannut, niin minua vähän pelotti. Olen hänen mielestään kaverustunut paljon helpommin niitten ihmisten kanssa jotka ovat vain antaneet minun rauhassa olla ja haistella oman aikani ja tottua omaan tahtiini. Me lenkkeiltiin saattamaan ihmisiä junalle, ja olin ensin vähän pelokas kun se asema oli isossa tunnelissa missä kaikui kovasti. Ihmiseni kuitenkin istui rauhassa paikallaan kunnes molempiin suuntiin lähteneet junat olivat menneet matkoihinsa, etten minä luule että pysähtyvää tai liikkeelle lähtevää junaa tarvitsee lähteä "pakoon". Se kaiku kuitenkin häiritsi minua hiukkasen, koska rauhotuin selvästi kun pääsimme tunnelista ulos.
Loppuilta me vain makoiltiin ja oltiin ihan rauhassa. Ihmiseni nukahti väsyneenä hänkin sohvalle ja heräsi siitä vasta myöhään, joten me käytiin viimeisellä pikapissalla vielä yhdeltä yöllä. Aamulla hän heräsi seitsemän jälkeen, kun minulla oli vähän paha olo ja oksetti, ja etsin parempaa paikkaa kuin sängynalus. Oksensin vain ihan pienen läntin jotakin vähän liman näköistä, ihmiseni siivosi sen pois ja sitten me käytiin äkkiä vielä ulkona. Lepäilin vielä muutaman tunnin, ja sitten rohkaistuin sängyn alta taas omalle petilleni.
Aamulla minua vähän pelotti kun ihmiseni imuroi, mutta ihmistäni nauratti että imurin jälkeen moppi ei ainakaan enää ollut yhtään pelottava. Seurailin moppia ympäri asuntoa, ja kun lattia oli puhdas eikä siinä enää ollut kahta kiloa hiekkaa, minä nuuhkin asunnon taas ympäriinsä. Mäntysuopa tuoksuu aika jännittävältä. Nyt minä odotan että ihmiseni kävisi äkkiä suihkussa, niin sitten päästäisiin taas lenkille. Tahdon nuuhkimaan!
Ai niin, ja marras-joulukuun vaihteessa me muutetaan Eevan ja Utun kanssa Espoon Ymmerstaan! Siitä tulee hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti