Ihmiseni nauroi minulle tänään aamulla makeasti, kun luikahdin käymään parvekkeella ja kipitin pian sen jälkeen takaisin petilleni iso hieno punainen lehti suussani. Mutta olin huippunopea ja ehdin riipiä sen palasiksi, ennen kuin suikaleet kerättiin minulta pois. Ihmiseni on sitä mieltä että olen käsittänyt tämän lehden noutamisen perusperiaatteen hieman väärin, mutta minusta tämä oma versioni on paljon mukavampi.
Saavutuksiini luettakoon myös se, että olen venytellyt ja kieppunut petilläni niin tehokkaasti, että pahvilaatikko johon pesäni on toistaiseksi rakennettu, on alkanut hajota liitoksistaan. Osaan kääntää itseni lähes korkkiruuville kun haluan että minua rapsutetaan, mutta joskus tykkään kieroilla petillänikin. Eilen minä makoilin taas ihmiseni sohvan edessä pienellä matollani masu ja takajalat taivasta kohden, ja rintani ja etutassuni ihan kierossa melkein puoliksi sohvan alla, ja antauduin rapsutuksille. Sitten minä nukahdin siihen, ja ihmistäni nauratti kovasti kun minä kai juoksin unissani. Kuononi ja tassuni nytkyivät niin että minä tärisin melkein koko koira. Se oli kuulemma vielä huvittavamman näköistä kuin minun hikkani.
Eilen minä olin ensimmäistä kertaa tunnin yksin kotona, kun ihmiseni kävi ystävänsä kanssa katsomassa asuntoa. Ihmistäni harmitti, ettei hänellä ollut mahdollista virittää kotiin jonkinlaista kameraa, jolla olisi voinut vakoilla mitä kaikkea minä sillä aikaa puuhasin. Hän veikkaa että olen varmaankin pakoillut sängyn alla suurimman osan ajasta, kun en ollut tuhonnut mitään, eikä sohvalle viritetyllä peittoansallakaan näkynyt painaumia, mutta en ole kertonut hänelle vieläkään mitä oikeastaan tapahtui. Kun hän tuli kotiin, minä tulin makuuhuoneen ovelle katsomaan kuka tulee, ja sitten luikin ihan hirvittävällä kiireellä takaisin sängyn alle. Kun hän vähän ajan päästä kutsui minua luokse, minä menin ihan nöyränä ja masu maata viistäen. Ihmistäni vähän huvitti kun olin niin raasu.
Lauantaina minä saan tavata Eevan dogo argentino Utun. Ihmiseni kuuli että Utu oli haistellut auton jossa minut tuotiin kotiin ihan hirvittävän tarkkaan, mutta häntä villin iloisesti heiluen. Utu oli myös pessyt autossa ihmiseni korvat hyvin tarkkaan ja sinetöinyt sopimuksen että he ainakin ovat kavereita. Ihmiseni ja Eeva ovat positiivisilla mielin, että kun minä ja Utu olemme saaneet jo tottua toistemme hajuun pariinkin kertaan sen auton sekä ihmistemme vaatteiden välityksellä, meistäkin varmasti tulee kaverit. Utu on kuulemma hirmuisen kiltti tyttö, ja jos hyvä säkä käy niin se saattaa valeraskauden mainingeissa vähän niin kuin adoptoida minut, kun minä ole vielä niin pieni ja vähän vauva. Toivottavasti meistä tulee ihan parhaat kaverit!
Tänään minulla kävi vähän huono säkä. Rappukäytävässä imuroitiin, ja ihmiseni mietti että hyvä vain, niin totun imurinkin ääneen. Minä tulin olohuoneen lattialle kuuntelemaan ja ihmettelemään korvat pystyssä, ja hiljalleen uskaltauduin lähemmäs ovea. Juuri silloin postimies tiputti kolahtaen luukusta ison kasan mainoksia, ja minä sain ihan hirmuisen slaagin. Vinguin ja kirmasin taas sängyn alle turvaan. Ihmiseni yritti houkutella minua uudestaan ovea kohti pienillä keittokinkun siivuilla, että näkisin ettei siellä oikeasti ole mitään pelättävää, mutta muutama metri ennen ovea minulla meni liinat kiinni. Turvauduin taas sängynalustaan, ja ihmiseni jätti viimeisen pikkupalan kinkkua iiihan oven eteen odottamaan, että uskaltaudun uudelle tutkimusretkelle. Kerään vielä vähän rohkeutta, ja menen ihan kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti