Uusi koti!

Eilen oli hirrrmuisen jännittävä päivä! Minä matkustin monen muun koiruuden kanssa ihan Venäjältä asti Vaalimaalle, missä minua tutkittiin ja tarkasteltiin ja pidettiin häkissä ja kaikki oli muutenkin aika hämmentävää. Minua vähän pelotti. En oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella, kun minut lopulta annettiin ihan uuden ihmisen syliin. Tunnustan, että minä vähän vinguin.

Minulle ei oikein herkutkaan kelvanneet, kun stressasi niin kovasti, mutta kun olimme sen uuden ihmisen kanssa vähän aikaa kävelleet ihanalla nurmikolla edestakaisin (ja minä löysin mahtavan pissapaikankin!), muutin mieltäni. Lihapullat ovat kyllä oikeasti aika herkkua!

Uskaltauduin lopulta ihan omin voimin auton takapenkille, missä oli pehmoisia vilttejä joiden päällä makoilla. Ne olivat kyllä miljoona kertaa parempia kuin häkki. Uusi ihminen istui viereeni ja sitten me lähdettiin matkaan. Minua väsytti ihan hirmuisesti, ja kun minua vielä rauhallisesti rapsuteltiin ja siliteltiin, niin lopulta nukahdin kun hikka meni ohi, ja näin jopa unia. Välillä heräsin ja katselin ympärilleni että onko kaikki vielä paikalla, mutta kaikki oli ihan hyvin ja sitten nukuin vielä vähän lisää.

Huoltoasemalla en ensin meinannut uskaltaa autosta ulos, kun ne kaikki ihmeelliset hajut vähän hermostuttivat, mutta se uusi ihminen nosti minut pois autosta ja sitten me lähdettiin taas vähän haistelemaan huoltoaseman ympäristöä. Huomasin että minua ei pelottanut enää ollenkaan niin paljoa kuin ennen, ja jaksoin jo kiinnostua haistelemaan pensaita ja ruohoakin.

Loppumatkaksi minä meninkin kerälle auton lattialle, mutta välillä aina nostelin päätäni ylemmäs, että sain uudelta ihmiseltä vielä vähän lisää niitä mukavia rapsutuksia. Kun me sitten päästiin perille, me käytiin heti kävelyllä. Oli aika jännittävää, kun kaikki tuoksut olivat minulle ihan uppo-outoja. Nuuskuttelin eteenpäin melkein nenä maassa, ja uusi ihmiseni oli oikein ylpeä minusta kun ohitin vastaantulevia koiria, pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja autoja niin hienosti. Vähän minua tietysti kiinnosti jäädä katselemaan niiden perään, mutta lähdin sitten melkein heti jatkamaan matkaa eteenpäin. Enkä haukkunut kertaakaan!

Uusi kotini oli aika ihmeellinen, joten en ensin ollut ihan varma saanko ihan oikeasti mennä ja tutkia kaikkia paikkoja ihan vapaasti. Ihmiseni tuumasikin, että kun kerran sisälle tultuamme en ollut heti menossa tutkimusmatkalle, meillä oli hieno mahdollisuus alkaa heti opetella menemään lenkin jälkeen tassupesulle. Istuin ihan kiltisti paikallani, ja annoin pyyhkiä tassuni sellaisella hassulla pienellä kostealla pyyhkeellä. Vaaleanpunainen on kyllä vähän tyttöjen väri, mutta ei minua haittaa.

Ihmiseni käveli sitten kanssani ympäri asuntoa ja rohkaistuin nuuskimaan ympäriinsä ihan itsekseni, eikä tämä yhtään hassumpi paikka olekaan. Sain namia ruokaakin, jauhelihaa ja herkkunaksuja. Ja piimää! Se se vasta herkkua olikin. Minä taisin rapsuttaa ja kuoputtaa itseäni sen verran paljon, että ihmiseni katsoi parhaaksi pestä minut. Ensin minua pelotti vähän, ja yritin karatakin pari kertaa, mutta sitten tajusin ettei siitä pääse karkuun ja olin ihan kiltisti. Nojasin kyllä ihmiseeni niin paljon että hänkin oli ihan märkä. Pesun jälkeen menin kuivattelemaan loput turkistani takaisin petilleni, jonka osasin hienosti omia itselleni melkein heti kotiin tultuamme. Tungin kuononi viltin alle turvaan ja otin torkut sillä välin kun turkkini kuivui.

Kävin välillä tarkistamassa että ihmiseni on vielä tallella katselemassa elokuvaa, ja palasin sitten taas omalle petilleni lepäilemään. Kävimme vielä iltapissalla ja sitten alettiin nukkumaan. Torkuin ihan rauhassa sillä välin kun ihmiseni vielä vähän aikaa luki, mutta kun valot sammuivat niin alkoi hiukkasen hermostuttaa. Kävin nostamassa tassuni sängyn reunalle, mutta minut laskettiin takaisin maahan. Yritin kyllä vielä monta kertaa, mutta näyttää vähän siltä että minä en saa mennä sänkyyn. Palasin sitten omalle petilleni, joka on onneksi kyllä ihan lähellä ihmistäni, ja pistin uudelleen silmät kiinni.

Kävin pitkin yötä aina heräillessäni vielä yrittämässä onneani josko sittenkin pääsisin viereen, mutta en onnistunut. Vähän minua kyllä vingututti kun mietin miksi en pääse kylkeen kiinni, mutta sitten löysinkin lattialta kongini! Siellä ei kyllä tällä kertaa ollut herkkuja sisällä, mutta leikin sillä silti hetken aikaa ja menin sitten yrittämään uudelleen unta. Välillä kävin juomassa kuppini kerralla ihan typötyhjäksi ja ihmiseni taisi miettiäkin jaksanko pidätellä aamuun asti kun olen vielä niin pieni ja join sitä vettä ihan valtavasti. Melkein valtamerellisen.

Aamulla ihmiseni oli minusta oikein ylpeä kun huomasi että nukuin rauhassa omalla petilläni. Hän varovasti kurkisteli petilleni pienen hyllyn taakse ja hymyili itsekseen kun nukuin melkein tassut taivasta kohden. Ei tämä yksin nukkuminen niin kamalaa olekaan. Ihmiseni taisi ottaa ihan hyvän riskin kokeillessaan nukkumista ilman että tuli pariksi yöksi viereeni lattialle nukkumaan. Se olisi voinut olla niin supermukavaa että olisi tuntunut vielä kurjemmalta sitten kun hän olisikin siirtynyt takaisin omalle petilleen.

Kävimme aamulenkillä, eikä minua haitannut ollenkaan vaikka vähän satoi. Ravistin vain välillä turkista suurimpia vesiä ja jatkoin eteenpäin jolkottelua. Kotiin tultua osasin olla menossa heti kylpyhuoneeseen, ja ihmiseni oli iloinen. Pyyhimme taas tassut ja kuivasimme turkkiani, ja sitten meninkin taas pienille torkuille. Sain ruuaksi riisiä ja sitä ihanaa raakaa jauhelihaa ja namiraksuja. Ja taas vähän piimää. Minua vähän hermostutti kun en saanut ruokakuppiani heti kun se oli valmis, mutta se taisi olla ensin vähän liian kuumaa. Sain joka tapauksessa masuni täyteen.

Ihmiseni uskalsi laittaa jo yhden matonkin takaisin lattialle huomattuaan että osaan tehdä ulos, se tuntuu tassujen alla kivemmalta kuin paljas lattia. Minä taisin myös paljastaa että osaan olla valtavan ovela sukkavaras. Pihistin ensin ihmiseni toisen villasukan ja vein petilleni, mutta hän otti sen samantien pois. Sitten pihin toisen sukan siitä parista jonka hän meinasi laittaa suihkun jälkeen jalkaansa, mutta sekin otettiin pois. Koitin vähän onneani ihmiseni kengän kanssa, mutta sekään ei ollut sallittua. Minusta tuntuu että ihmiseni ymmärtää että minua vain leikityttäisi kovasti. Vähän aikaa me leikittiinkin, mutta sitten hän jatkoi taas jotain ihmeellistä naputtamista. Sanoi että kirjoittaa minusta. Tuleekohan minusta julkkis?